Kaverikoirailua

Pitkästä aikaa päästiin Roopen kanssa kaverikoiravierailulle. Kävimme Invalidiliiton Asumispalveluiden yksikössä Ritakadulla. Tämä on aivan ihana toimipiste, jossa on sekä vammaisia, että vanhuksia ja aina paljon silittelijöitä! Hyvillä mielin menimme tuolta suoraan agilitytreeneihin.

Agilityssä Roopen kanssa on niin ihana mennä! Ikä on tuonut varmuutta ja osaamista ja yhteistyömme on alkanut toimimaan hyvin. Olisin viime viikonloppuna osallistunut Tamskin kisoihin, mutta valitettavasti tuttavamme synttärijuhlat toisella paikkakunnalla sattui juuri sille viikonlopulle. Täytyy miettiä nyt uutta ajankohtaa (onneksi Tampereella on nyt keväällä hyvin kisoja). Toistaiseksi olemme siis pärjänneet ilman kortisonia. Nyt tosin siedätyshoito on loppunut eikä eläinlääkäriasema ole saanut toimitettua meille uutta, joten katsotaan kuinka pitkään tilanne jatkuu näin hyvänä... Soittelinkin jo toiselle eläinlääkäriasemalle ja harkitsen vaihtavani Roopen hoidon toiselle asemalle. Minua ärsyttää nykyisellä asemalla turha odottelu. Eläinlääkäri on aina tunnin myöhässä ja sen lisäksi täytyy odotella laskun valmistumista 15-30 minuuttia... Josko toisella asemalla saisi parempaa palvelua....

Myypsän kanssa tokotauko on jatkunut, mutta olen opettanut sille uusia temppuja. Viimeisimpiä on esineen oikealta tai vasemmalta kierto sekä ryömiminen. Oravaistuntaa olen kovasti yrittänyt opettaa, mutta en ole siihen vielä vinkki vitosta keksinyt, jolla sen saisi opetettua. Hommasin Myyn tullessa Toko ja temput-kirjan, josta voin tarvittaessa sitten katsoa lisää temppuja.

Agilityssä tuntui taas viime viikolla kiehuvan sekä mun että koiran päässä. Mua alkaa vituttaa ja kiehuttaa Myyn sählääminen ja Myy alkaa tietysti sähläämään sitten entistä enemmän... Toivoisin siis itselleni jostain lisää malttia... Yritimme viime viikolla siis tehdä ympyrän muotoista "rataa", jossa oli 4 hyppyä ja putki. Huomasi kyllä treenaavansa osaamattoman koiran kanssa, kun esteille piti viedä kunnolla ja etenemää ei ollut ollenkaan. Itsekin täytyy vaihtaa oma moodi toiseen, jotta osaa tuollaista pentulaista opettaa. Kaikesta huolimatta rakastan agilityä suuresti ja keskiviikon Myyn aksa sekä torstaina Roopen tunti, tuovat viikkoihin mielekkään harrastuksen.

Perjantaina yritetään Myyn kanssa taas saada tokosta jotain irti, kun pääsemme vihdoin ja viimein tuonne tokotreeneihin. Josko sieltä se into taas tarttuisi?