maanantai 12. marraskuuta 2012

Sekalaista

Blogi on elänyt hiljaiselossa oman jaksamattomuuteni vuoksi. Elämä on ollut tänä syksynä hyvin rankkaa koirien sairastamisen, vanhempieni eron ja nyt viimeisimpänä tätini kuoleman vuoksi. Olen silti yrittänyt jaksaa harrastaa normaalisti koirien kanssa, jotta saisin ajatukseni kaikesta pois. Tämä on kieltämättä ollut hyvin tehokasta, elämässäni on siis ollut ½-2 tunnin taukoja, jolloin olen vain nauttinut rakkaiden koirieni kanssa touhuamisesta. En tiedä miten olisin ilman koiriani taas jaksanut, ne ovat kyllä olleet minulle aina tuki, joita vasten olen saanut rauhassa itkeä ja joita vasten pääsen taas nousemaan ylös ja jatkamaan.

Macy-muorille kasvoi lokakuun toisella viikolla patti oikean silmän alle. Katselin pattia viikon verran ja varasin eläinlääkärille ajan 24.10. Patti kuitenkin puhkesi viikon alussa, joten päätimme eläinlääkärin kanssa jäädä vain seurantalinjalle. Muutamassa päivässä patti oli taas kasvanut takaisin ja niinpä kävin maanantaina 29.10 eläinlääkärissä tarkastuksessa. Patti johtui haljenneesta hampaasta ja sitä kautta levinneestä tulehduksesta. Hammas poistettiin leikkauksella 31.10. Leikkauksen aikana Macyn sydämestä oli kuulunut sivuääni ja leikkauksen aikana nieluun asennettu tuubi ärsytti limakalvoja niin paljon, että Macy rohisi pahasti pari päivää leikkauksen jälkeen. Olin todella huolissani Macystä, kun kävin hakemassa sen eläinlääkäriasemalta, mutta hyvin on muori toipunut. Keskiviikkona menemme jälkikontrolliin. Jännittää kovasti kuuluko sydämestä vieläkin sivuääni...

Myyn kanssa olemme jatkaneet tokotreeneissä ja ne ovat olleet kyllä todella hyviä. Olemme treenanneet toisten koirien ohittamista, liikkeestä istumista, maahan-seiso-käskyä ja katsekontaktia. Edelleen neiti on kovin kärsimätön ja lelulla palkkaaminen on todella vaikeaa. Myy nimittäin menee ihan sekaisin lelulla palkkaamisesta ja ne vähätkin keskittymisen rippeet katoavat taivaan tuuliin... Agilityssä taas lelupalkka toimi ainakin ensimmäisellä kerralla. Mentiin hyppytekniikkatreeniä neljällä esteellä. Koska Myy ei osaa vielä odota-käskyä, niin seuratoveri piti Myytä paikoillaan ja minä kutsuin estesarjan toisessa päässä. Ensimmäiset kerrat menivät ihan sähläämiseksi, mutta lopulta neiti tajusi idean ja hyppi sarjan hienosti läpi. Huomasimme myös koutsimme kanssa, että mun ei kannata itse palkata Myytä lelulla, vaan lelu tulee joltain muulta. Tämä sen takia, että Myy on kovasti minussa kiinni ja seuraa minua paljon. Jospa saisimme tällä toiselta tulevalla palkalla Myyn huomion minusta pois. Perjantaina kävimme myös Myyn ja sisarusten kanssa agilityä treenailemassa Järvenpään Elinan opissa. Myy sähläsi ihan hirveästi ja niinpä siinä sitten viimeisellä hyppykerralla kävi, että se juoksi hypyn siivekettä päin ja löi siihen vasemman etutassunsa. Vinkui kovasti ja ontui jalkaa. Kotona hoitona oli KKK eli kylmä, koho, kompressio ja makasimmekin jäiset puolukat tiukasti jalkaan sidottuina sohvalla. Jalka ei ole kuuma, eikä turvoksissa, mutta edelleen Myy sitä välillä ontuu. Katsomme vielä, josko se tästä, mutta loppu viikosta otan jo eläinlääkäriin yhteyttä, jos jalka ei ala paranemaan.

Roope näytti torstaina 8.11 parasta osaamistaan ja meni todella taitavasti treeneissä. Mä olen niiiiiin ylpeä mun pienestä miehestä! Se on kyllä tosi taitava agikoira. Mun taas tarvisi kovasti treenata omaa ajoitusta kentällä, mä olen joko liian edellä tai liian takana koiraan nähden... No, jospa talvella ottaisin tämän asian suhteen itseäni niskasta kiinni. Roopelaisen ohjelmistoon kuuluu taas tänään siedätyspistoksen haku. Takajalan pureskelu on helpottanut ja vähensin hieman kortisoniannostusta. Jos pureskelu ei taas ala, aletaan annostusta pikku hiljaa taas lopettamaan. Talvella toivottavasti pärjäisimme ilman koko kortisonia.

2 kommenttia:

Mirkku kirjoitti...

Pssst! Teille olisi "haaste"... ;)

http://iitunova.blogspot.fi/2012/11/liebster.html

Nina Surola kirjoitti...

Meiltäkin tulee haaste! :)
http://amazingfreya.blogspot.fi/2012/11/liebster-haaste.html