Luopumisia...

Viime vuoden loppu jatkui yhtä surullisissa merkeissä kuin alkuvuosikin. 25.11.2014 jouduin päästämään Roopen vihreämmille agilitykentille. Perjantaina 21.11. kävin Roopen kanssa yskän vuoksi eläinlääkärissä. Roopellahan oli aiemmin jo todettu sydämen vajaatoiminta ja sillä oli siihen myös nesteenpoistolääke. Nesteenpoistolääkettä oli nostettu ja annos oli jo aika iso, mutta yskä jatkui. Lääkärin mukaan yskä ei kuulostanut sydänyskältä, vaan lähinnä sellaiselta, että henkitorvi painuisi hetkellisesti kasaan. Röntgenkuvattiin Roope eikä tuohonkaan kuitenkaan ollut viitteitä. Todennäköisesti syynä oli siis tulehdus henkitorvessa. Lääkitykseksi saatiin antibiootti+kortisonikuuri.

Viikonloppu sujui ihan normaalisti touhuillessa. Maanantaina aamulla Roope kulki selkä köyryssä ja oli hyvin haluton liikkumaan muutenkin. Pissalla kyllä kävi pihalla. Soitin uudelleen perjantaina Roopea hoitaneelle lääkärille ja hän käski tulemaan näytille. Aika saatiin kuitenkin vasta tiistaille 25.11 klo 11.00. Maanantaina illalla aloin kuitenkin katsomaan Roopen suuhun ja sen ikenet olivat aivan valkoiset. Hetken mietittyäni ja konsultoituani kaveriani, lähdin käyttämään Roopea Tampereella Univetissä päivytyksessä. Täällä eläinlääkärin ensimmäinen ajatus oli, että Roopella voisi olla IMHA (immunohemolyyttinen anemia, jossa elimistö tuhoaa punasoluja) tai se on syönyt rotanmyrkkyä. Roopelta otettiin perusverikokeita ja niissä todettiin hyvin alhaiset punasolut. Lisäksi maksa- ja munuaisarvot olivat koholla. Lääkäri sanoi, että vaihtoehtona on odottaa seuraavaan päivään omalääkärimme aikaan ja ottaa siellä lisäverikokeita tai sitten lähtisimme nyt heti Hattulaan veritankkaukseen (tätä suositteli). Niinpä lähdimme Roopen kanssa siltä istumalta kohti Hattulaa.

Hattulassa jätin Roopen lääkärin ja hoitajien käsiin. Roopelle oli tarkoitus aloittaa veritankkaus heti, kun verikokeiden tarkemmat tulokset tulisivat. Lääkäri lupasi soitella minulle uudestaan aamulla. Niinpä lähdin kotimatkalle. En ollut ehtinyt ajaa kotiinpäin kuin n. 10 minuuttia, kun moottoritiellä juoksee peura autoni eteen. Onneksi tähän rytäkkään ei ajanut kukaan muu. Itse selvisin ilman mustelmia, mutta auto meni lunastukseen ja peura lähti peurojen taivaaseen. Poliisia ja hinausautoa odotellessa menikin sitten reilun tunnin verran. Hinausautonkuljettaja vei minut Iittalan Shellille, josta sitten isäpuoleni haki minut kotiin. Kotimatkalla soittelin Hattulaan ja kyselin Roopen kuulumisia. Siinä vaiheessa jo osa perusverikokeista oli tehty ja tulokset olivat lohduttomia: Roopella oli tulehdusarvot, maksa-arvot, munuaisarvot ja haima-arvot koholla. IMHA:n tuloksia ei ollut vielä tullut. Jo tässä vaiheessa päätin, että verensiirtoon ei lähdetä, jos Roopella todetaan IMHA. IMHAa hoidetaan isolla määrällä kortisonia ja koska Roopella oli parhaillaan päällä haimatulehdus, ei se tulisi kestämään valtavaa määrää kortisonia. Roope voisi IMHAsta saada lisäkuukausia, mutta olisiko se kaiken kivun arvoista? Lääkäri lupasi soitella minulle, kun loput tulokset olisivat valmiita.

Puhelu tulikin sitten klo 02.00 yöllä. Valitettavasti Roopella oli todettu IMHA. Niinpä Roope jäi Hattulaan saattohoitoon. Aamulla menisin tekemään parhaalle ystävälleni sen viimeisen palveluksen.

Roope viimeisenä aamuna Hattulassa

Pyörittelin vielä tiistaina ja keskiviikkona useampaan otteeseen lopetuspäätöstä. Olisiko sittenkin pitänyt hoitaa? Mitä jos tein väärin? Keskiviikkoiltana Antti sanoo, että eläinlääkäriltä saatiin epikriisi ja se on autossa. Kävin sen hakemassa ja kohta "Erittäin heikon ennusteen vuoksi ja kärsimysten välttämiseksi omistaja päätyy eutanasiaan" tuo minulle jonkinlaisen rauhan. Kyllä tämä päätös taisi olla oikea. Silti olen niin pettynyt, vihainen ja surullinen tästä lopusta. Meillä piti olla vielä monta yhteistä vuotta, eikä tämän pitänyt loppua näin yhtäkkiä... 

Roope 8.8.2004-25.11.2014 & Macy 9.12.2001-4.2.2014