Mejäilyä ja remontointia

Viikonloppuna saimme odotettuja vieraita Raisiosta, kun perhe Virko Topi-labbiksineen saapui meille. Maria on tehnyt Topille verijälkeä ja siitä se sitten lähti... Käytiin nimittäin tekemässä koirille verijäljet perjantaina ja ajamassa ne lauantaina. Myylle tein hieman pidemmän jäljen, mutta aika samanlaiseen maastoon kuin viime kerralla. Roopellekin tehtiin pidempi jälki kuin viime kerralla, mutta tällä kertaa hieman helpompaan maastoon.

Topi ja Roope menivät saman jäljen ja Topi aloitti. Topille ei näytetä jäljen alkua, vaan se saa etsiä sen itse ja hienostihan se löytyi! Yhdessä kohtaa me oltiin Marian kanssa jo hieman eksyksissä ja ihmeteltiin, että mihin se jälki oltiinkaan tehty, mutta koiran työtä seuratessa huomasimme kävelevämme juuri oikeaa reittiä. Kulma sujui hienosti ja jatkettiin viimeiselle suoralle siitä. Kaadon olimme laittaneet kiven päälle ja se ensin ihmetytti. Todennäköisesti tuuli painoi hajun kiveltä alas. Mutta lopulta Topi sitten löysi kaadon (=kaninkarva) ja sai palkkioksi iltapalansa+kissanruokaa. Maria halusi kokeilla löytääkö Topi meidän jäljet pois jäljeltä ja hienosti löytyi! Aivan samaa reittiä palattiin tielle, kuin me olimme kulkeneet.

Otin Roopen Topin jälkeen autosta ja ohjasin sen jäljen alulle. Roope löysi hienosti jäljen ja meni ensimmäisen pätkän kulmalle erinomaisesti! Kulmaan heitin nameja, jotka Roope poimi matkaansa. Kulmalta vähän etsittiin jälkeä ja siitä sitten päästiin viimeiselle suoralle. Viimeisellä suoralla tuli pari hukkaa ja taas kaatoa etsittiin kiven vierestä ensin, mutta avustuksella se sitten löytyi kiven päältä. Roopen kohdalla mietin, että kuinka paljon se seurasi Topin jälkiä? Ainakin hukat olivat ihan sen omia metkuja, koska Topi ei sinne mennyt. Toisen hukan kohdalla saattoi tuuli taas painaa jälkeä kauemmas ja olisi ehkä kannattanut hetken matkaa seurata koiraa. Tämä oli ensimmäinen jälki, joka tehtiin yhteisenä toisen koiran kanssa. Hienosti Roope sen selvitti, seurasipa se sitten verijälkeä tai Topin jälkiä.

(c) Maria Virko

Myy otettiin viimeisenä autosta ulos ja omalle jäljelle. Matkalla jäljelle löydettiin ihana iiiiiso vesilammikko, jonne Myy olisi tietysti heti halunnut. Eipä päässyt tällä kertaa. Näytin Myylle jäljen alun ja hienosti neiti heti hoksasi mitä pitää tehdä. Myy eteni hienosti jäljellä ja ajattelin, että sitä varmaan täytyy hyvästä suorituksesta kehua, niinpä sanoin sille "Hyvä Myy". Myy lopetti heti jäljestämisen, tuli mun eteeni ja tuijotti minua. Kun namia ei kuulunut, alkoi piipitys. Koitin saada sen uudestaan jäljelle, mutta aluksi siitä ei meinannut tulla mitään. Lopulta neiti lähti taas jäljestämään. Hieman ennen kaatoa vauhti hidastui ja Myy muuttui epävarmaksi. Eteni kuitenkin kokoajan. Kaato oli kahden puun välissä ja kaadolla oli kaninkarvaa, joka ilmeisesti näytti Myystä tosi pelottavalta. Lopulta kaninkarva nuuhkittiin ja Myy sai palkkioksi hienosta jäljestä kissanruokapurkin.

(c) Maria Virko

Eilen joutuivat koirat taas olemaan pitkän päivän keskenään kotona, kun meillä alkoi työt. Yöllä tämä oli sitten selvästi Myyllä purkautunut omalla touhuamisella:

Torstaina pääsemme vihdoin lampaille! Katsotaan mitä Myy tuumaa näistä uusista otuksista. Olemme Myyn siskojen kanssa menossa lampaita katsomaan elokuussa ja Myyn kasvattaja on järjestänyt meille paimennuspäivän lokakuussa, eli varsin lammasmainen syksy on tiedossa :)

Mejää ja rokotuksia

Kesälomareissumme viimeisen yön vietimme Vuokatissa Katinkullassa. Täällä vihdoin ja viimein koirat odottivat meitä hiljaa huoneessa!

Perjantaina ajelimme Laukaan kautta kotiin ja kävimme Marjo-kasvattajalla kyläilemässä. Myy selvästikin tunnisti narttujen joukosta emänsä ja koitti olla emonsa mieleen liehittelemällä sitä kovasti. Super kyllä teki Myylle selväksi, että "olet täältä kerran lähtenyt, joten takaisin ei ole tulemista. Olen sinua tarpeeksi kaitsenut jo!" Ja olipa mukava päästä vihdoin reissun jälkeen kotiin! Auton mittarissa oli kotipihaan päästyämme kilometrejä hieman yli 2100!

Lauantain koirat saivat vain lepäillä ja minä kävin tyttöjen kanssa illasta vetämässä Myylle ja Roopelle verijäljet metsään. Sunnuntaina iltapäivällä ajettiin sitten jäljet. Myylle tein helppoon maastoon todella lyhyen suoran jäljen. Myy haisteli kovasti jäljen alussa verta ja tuumaili siinä hetken. Sitten päästiin matkaan. Välillä meinattiin lähteä tulosuuntaan ja välillä sivusuuntaan. Puolessa välissä jälkeä huomasin "ahaa"-elämyksen Myyllä ja se seurasikin hetken jälkeä tosi mallikkaasti. Lopussa se taas hairahtui palaamaan jälkeä takaisin päin. Kaadolla odottikin sitten kissanruokapurkki ja se hupeni parempiin suihin nopeasti. Ensimmäiseksi jäljeksi ihan ok. Roope on viimeksi tainnut olla jäljellä pari-kolme vuotta sitten, joten sillekin tein alkuun suhteellisen lyhyen jälken, joka tosin sisälsi yhden 90 asteen kulman. Roopehan meinasi revetä peliverkkareistaan, kun tajusi pääsevänsä jäljelle. Ei olisi malttanut millään odottaa minua, kun keräsin vielä autosta tavaroita. Roope merkkasi lähdön ja lähti menemään täyttä höyryä eteenpäin - eikä malttanut haistella ollenkaan. Painoi vaan pää viidentenä jalkana. Ryntäili molemmille sivuille edestakaisin ja hetken matkaa minun kehoituksesta malttoi seurata jälkeä. Siinä koheltaessa sitten kulmakin vedettiin suoraan ja jouduin sen palauttamaan jäljelle. Loppujälki sujui hieman paremmin, mutta edelleen kovasti koheltaen. Katsotaan ensi kerralla, josko Roope malttaisi käyttää nenäänsä paremmin ja rauhoittua työskentelyyn. Tarkoitus olisi taas viikonloppuna vetää koirille jäljet.

Tänään olikin sitten "nuorisolla" molemmilla eläinlääkärikäynnit varattuina. Roopelle aloitettiin siedätyshoito allergiaan ja Myy sai ensimmäisen rokotuksensa. Molemmilta sujui lääkärissäkäynnit erinomaisesti. Roope pääsee taas ensi viikolla uudestaan hakemaan seuraavaa siedätyshoitopistosta ja Myylle varattiin kuukauden päähän seuraava rokotusaika. Roopen kanssa kuljetaankin nyt 8 viikkoa tuolla eläinlääkärissä hakemassa pistoksia. Sen jälkeen vaihtuu pistosten väli 3-5 viikkoon ja ajattelin tässä vaihessa alkaa itse pistämään siihen tuota ainetta.

Ai niin, meinasi ihan unohtua Myyn mittoja laittaa: 

12-viikkoismitat:

34,5cm ja 7,1 kg

13-viikkoismitat:

36cm ja 7,8 kg

Myy 13-viikkoa:

Kesälomareissu

Lauantaina 14.7 automme starttasi kohti lappia. Reittimme kulkee Lempäälä-Kalajoki-Oulu-Sodankylä-Ruka-Kajaani-Laukaa-Lempäälä-reittiä. Auto oli aikalailla täyteen ahdettu lähtiessämme:

Mukaan lähti vain kaksi koiraa: Myy ja Roope. Macy-mummeli jäi siskolleni hoitoon. 

Reittimme ensimmäinen varsinainen etappi oli Kalajoen hiekkasärkät. Puolivälissä matkaa pysähdyttiin Seinäjoelle ruokailemaan.  Seinäjoen jälkeen taivas tummeni ja alkoi satamaan + salamoimaan. Hiekkasärkillä ei onneksi kauheasti enää satanut, mutta tuuli kyllä kovasti. Emilia ja Ilona kuitenkin rohkeina tyttöinä kävivät vähän kävelemässä meressä ja me koirien kanssa käveltiin rannalla. Monikaan ei ollut uskaltanut rannalle, joten saimme olla rauhassa.

Vietettyämme hiekkasärkillä reilun tunnin lähdimme ajamaan kohti Oulua ja ensimmäistä majapaikkaamme, hotelli Scandicia. Scandicissa koiria odotti oma viltti ja vesikuppi, erinomaista palvelua! Hotelli olikin aivan Oulun keskustassa, joten koirien ulkoilutukseen ei ollut puskia lähettyvillä. Muuten tämä ei olisi haitannut, mutta Roopella oli maha sekaisin antamastani aidosta luusta :/ Onneksi selvisimme vain muutamalla "katukakalla" ja takapuolen pesulla.

Seuraavana päivänä matkamme jatkui Sodankylään. Sodankylässä majoituimme kaksi yötä Luostolla tutussa paritalonpuolikkaassa. Roope oli viettänyt lomaa samaisessa mökissä jo vuonna 2009. Sodankylässä vierailimme sukulaisteni luona ja ulkoilimme Luoston rinteillä:

Sodankylästä matkamme jatkui Rukaa kohden. Ennen mökille menoa kävimme koirien kanssa katsomassa Kiutaköngästä. Emilia talutti matkalla Myytä ja Ilona Roopea. Hienosti sujui molemmilta taluttaminen. Myy tosin tuttuun tapaansa olisi halunnut kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin antamaan pusuja ja ottamaan rapsutuksia vastaan.

Rukalla meille oli varattu mökki kahdeksi yöksi. Jo ensimmäisenä päivänä mökissä kuitenkin ilmeni ongelmia veden kanssa, joten jouduimme vaihtamaan mökkiä kesken kaiken. Huomenna lähdemme jatkamaan matkaa Kajaania kohden.

Täytyy sanoa, että olen ollut tosi tyytyväinen Myyn käyttäytymiseen tällä matkalla. Autossa matkailu sujuu erinomaisesti jo ja mökeissä tyttö on ollut todella kiltisti, eikä ole tuhonnut mitään. Uusiin paikkoihin tullaan innokkaasti, enkä ole huomannut mitään reaktiota monesti muuttuneisiin yöpaikkoihin. Negatiivista tosin on se, että neiti kiljuu meidän perään yksin jäädessään. Katsotaan helpottaako tämä ajan kanssa. Ja matkailuhan olisi toki helpompaa, jos koira olisi sisäsiisti.

Vierailu ja agilitytreenit

Tiistaina käytiin tyttöjen ja Myyn kanssa Kaisan luona vierailulla. Mä näin vihdoinkin Kaisan suloisen Lauri-pojan ja Myy pääsi leikkimään Remun ja Tipin kanssa. Alkuun tietysti hieman jännitti isojen poikien seurassa, mutta kyllä se siitä sitten leikiksi muuttui:

Kaikki kuvat (c) Kaisa Majanen

Tytöt löysi Kaisan luota hienon "leikkimökin" ja siihen kuuluvan häkin. Olivat onnessaan, kun häkistä sai portin kiinni ja koirat sai jätettyä toiselle puolelle häiritsemästä leikkejä. "Leikkimökkihän" oli oikeasti koirankoppi (tosin luxusmallinen sellainen), mutta se ei leikkejä haitannut. Hauskaa oli!

Eilen oli Myy pääsi Roopen agitreeneissä kokeilemaan putkea. Palkkasin alkuun namilla, mutta vaihdoin sen pian lelulla palkkaamiseen. Hienosti treenien lopussa osasi jo mennä putkesta.

Roopen kanssa treeneissä harjoiteltiin valsseja. Mulle on niin juurtunut päähän valssit, joissa vain heitän koiran esteelle ja pyörin jotenkin ympyrää esteen ympärillä. Lisäksi jään ihailemaan usein koiran suoritusta ja olen tietysti sitten seuraavalla esteellä myöhässä. Nää valssitreenit on mulle aivan loistavia harjoituksia. Ja huomasin, että tarvisi palkata Roopea kovasti vasemmalle tulemisesta. Hakeutui kokoajan oikealle puolelle, vaikka olisi pitänyt olla vasemmalla. Joo, Roope ei tosiaan ole mikään tokokoira, eikä osaa seuraamista ja näin ollen hakeudu vasemmalle ;) Se osaa kunnolla vain käskyt "istu" ja "odota" (ja huonosti käskyn "maahan", kun ei sinne maahan ole hauska mennä...). Eihän me agilityssä juuri muuta tarvitakaan ;)

Lisäyksenä tänne Myyn 11-viikkoismitat:

Säkä: 33cm

Paino: 6,2 kg

Alkaako päivittämään vaiko eikö alkaa?

Pitäisiköhän tätä blogia alkaa taas päivittämään? Ehtisinköhän tänne edes kerran viikossa kirjotella kuulumisia? Täältä olisi kyllä mukava myöhemminkin seurata tapahtumia ja sattumuksia.

Aloitetaan kuulumiset sillä, että meille muutti 3,5 viikkoa sitten kauan odottamani bordercollienapero Myy. Myyn kanssa on tarkoitus tulevaisuudessa harrastaa ainakin agilityä ja näyttelyitä, mutta kovasti näyttää siltä, että harrastuslistaan on tulossa myös haku. Tottista treenataan ainakin kotipihassa (vaikka näyttää siltä, että täytyy myös seuran treeneihin mennä) ja kovasti kutkuttelisi vetää neidille ekat verijäljet. Puhumattakaan siitä, että pääsisimme katsomaan lampaita... Olinkohan mä yhtä innokas Roopen tullessa taloon? Onneksi minulla on tuo Roope, johon voin energiaa tuhlata. Ei pikkuvauva ihan läkähdy omistajan innokkuuteen.

Alku on ollut kovasti ihmettelemistä molemmin puolin. Minusta ainakin tuntuu, että olen ihan hukassa tuon "omituisen" koiranpennun kanssa. Pystykorvien kanssa pärjään, mutta tuollainen paimen...! Eiköhän tämä tästä ala pikku hiljaa taas sujumaan.

Roopen kanssa kisaamme nykyisin kolmosissa. Kaisan avustuksella pääsimme sinne asti, kiitos Kaisa! Kaisa ja Roope kisasivat hienosti viime syksyn piirinmestaruuskisoissa kuudennelle sijalle asti! SM-nollia 2012 vuoden agikisoihin oli kasassa jo 4 kpl, sisältäen tuplanollan. Haaveet SM-kisoista kuitenkin kariutuivat keväällä Roopen allergian takia. Roopellahan on jo vuonna 2009 todettu allergia varastopunkkeja kohtaan. Tällöin vaihdoin Roopen ruoan NEU:hun. Tuntui, että allegian kanssa pärjäsi, mutta silti se pureskeli aina tasaisin väliajoin etujalkansa auki. Nyt vihdoin päätin mennä asian takia eläinlääkäriin ja sieltähän sitten paljastui ihotestien perusteella allergia useampaakin allegeeniä kohtaan (vähintään selkeä reaktio 11 allergeeniä kohtaan sekä näiden lisäksi heikko reaktio neljälle allergeenille). Kortisonikuurille poika joutui heti ja siedätyshoito aloitetaan heti, kun tilattu pullo valmistuu. Kortisonin takia emme dopingsääntöjen takia voi nyt kisata. Onneksi tämä ei estä treenaamista. Ja Roopen kanssa onkin nyt niiiiin mukava treenata! Se on kyllä niin pätevä pikkukaveri ettei sitä voi kuin kehua!

Macy viettää edelleen sohvakoiran elämää. Mummo on laitettu nyt laihdutuskuurille ja mietin kovasti sen viemistä näyttelyihin jälleen. Macy vain peitsaa kovasti, eikä sitä meinaa enää saadan normaalisti ravaamaan (katsotaan muuttuuko tämä painon tiputtua), joten voi olla että tämän takia emme viitsi näyttelyihin lähteä.

Rikke asustelee pikkusiskollani Katilla. Viettää siellä tyytyväisenä ainoan koiran elämää, saaden nauttia rapsutuksista ja herkuista (välillä ehkä liiankin kanssa!). Meille ei poika enää suostuisi muuttamaan, vaikka minä kyllä kaipaan välillä poikaa kovasti. Tuossa yksi päivä Riken tavatessani otin sen kanssa piiiiitkästä aikaa vähän tokoa ja hitsi, kun se poika osasi! Meillä jäi Riken kanssa niin paljon kokematta ja näkemättä... Mutta on ihana seurata, kuinka Rikke nauttii nykyisestä elämästään siskoni luona.

Tähän alas vielä yksi kuva Myystä. Koitan jossain vaiheessa saada kuvattua nykyistä laumaani yhdessä ja lisäilen tänne kuvia.

(c) Mirkku Huhtala