Blogin hiljaiseloa

Blogi on viettänyt taas lähes kaksi viikkoa hiljaiseloa. Oikeasti emme ole olleet tuota aikaa tekemättä mitään, vaan olemme ahkerasti treenanneet Myyn kanssa niin agilityä kuin tokoakin. Roope taas on päässyt agilityyn vain kerran kahden viikon aikana.

Myy tuumailee

Myyn kanssa olemme agilityssä keskittyneet eteenpäin lähettämiseen ja siihen, ettei palkka tulisi minulta vaan joltain muulta tai olisi maassa. Tässä olemme edenneet todella kivasti, eikä Myy enää tuijota minua ja pystyy etenemään jo vähän mun edellä! Toinen asia, missä olemme hieman edistyneet on esteen takana odottaminen ja lähteminen esteille vasta luvan saatua. Esteistä olemme harjoitelleet vain hyppyjä pumppereilla sekä putkea. Tänään treeneissä mukaan tuli "kontaktit". Varsinaisesti koko kontaktia emme tule piiiiitkään aikaan ottamaan, vaan aloitamme kontaktien treenaamisen alastulokontaktilla. Nyt alkuun haetaan oikeaa asentoa ja pikku hiljaa vaikeutetaan niin, että minä alan enemmän liikkua. Tämäkin sitten joskus tulevaisuudessa.

Myy ja äititonttu

Roopen kanssa meillä tuli viime viikolla takapakkia agitreeneissä. Mullahan on aina ollut ongelma miettiä radalla oman juoksemiseni nopeutta, yleensä olen liian edellä koiraa. Viime viikon treeneissä tämä korostui varsinkin ensimmäisellä radalla, sillä Roope oli todella hidas eikä ollenkaan normali (se kävikin oksentamassa ennen ensimmäistä rataa). Toiselle radalle saatiin jo vähän vauhtiakin mukaan. Harjoittelimme pitkää rataa kahteen eri osaan katkottuna ja me Roopen kanssa päästiin kokeilemaan sitten kokonaisuudessaan tuota rataa. Tehtiin siellä sitten nolla, jonka ansiosta saan leipoa seuraaviin treeneihin kakun. Multa tilattiin suklaakakku, joten ajattelin tehdä pitkästä aikaa pätkiskakkua.

Roopelainen

Myyn tokotreeneissä olemme keskittyneet vanhojen asioiden toistoon (seuraaminen, seuraamisesta seisominen sekä istu-maahan-seiso). Lisäksi olemme alkaneet ottamaan näitä enemmän häiriön alaisena (mm. parkkipaikalla ja agilitytreeneissä). Seuraamisesta seisominen on alkanut jostain syystä tökkiä, mutta jospa siihen ensi vuonna saisi taas vinkkejä. Päästiin Myyn kanssa jatkamaan toisessa tokoryhmässä ja jos Myyn nykyinen ryhmäkin jatkaa, niin päästään oikein tehotokoileen. Tosin, aloitan tammikuussa työn ohessa koulun, joten katotaan mitä harrastuksia joudun sen takia jättämään pois...

Ilona, Emilia ja Myy

Joulu ollaan vietetty rauhallisesti kotona. Koirat eivät tänä vuonna saaneet yhtäkään pakettia (ovatkohan olleet niin tuhmia?), mutta annoin niille oikein jättiluut. Myy kiitti luusta ja varasti vielä Roopenkin luun syötäväkseen...

 Onni on oma BC

Messari

Näyttelyihmisten vuoden kohokohta on joulukuussa järjestettävä Messukeskuksen Helsinki Winner & Voittaja-viikonloppu. Sinne oli Myynkin kanssa heti pakko päästä, vaikka kisaammekin vasta pentuluokassa. Näyttelyyn oli tänäkin vuonna ilmoitettu 16 000 koiraa, eli mikään pieni tapahtuma ei ole kyseessä! Oheisohjelmaakin oli jos jonkinlaista; tokoa, agilityä, flyballia, etsijäkoiria, avustajakoiria, lasten lelukoirakilpailuja, namin syöntikisa jne... Lisäksi paikalla oli erilaisia koiratarvikefirmoja myymässä tuotteitaan.

Myy japsilenkillä vahtimassa valkoisia lampaita (c) Nea Neva

Aamulla aloin pakkaamaan loppuja tavaroita kasaan ja huomasin, etten löydä Myyn numerolappuja mistään! Kotona ei ole mahdollista tulostaa, joten koitin soittaa ensin Mirkulle, joka oli lähtenyt jo matkaan. Seuraavaksi soitin Myyn kasvattajalle Marjolle, joka sanoi, että saisin numerolaput messarin toimistosta. (En muuten ole niitä lappuja vielä tähänkään päivään mennessä vaikka olen 100% varma, että olen ne tulostanut...) Lähdimme siis kotoa matkaan lauantaina 7.45. Helsingissä olin n. 9.30 ja tällöin Messukeskuksen parkkiin oli aivan älyttömät jonot! Onneksi Mirkku soitti ja kertoi, että Hartwall-areenalta löytyisi paljon vapaita paikkoja ja se olisi aivan Messukeskuksen vieressä. Sinne sitten suunnistimme ja totta tosiaan, pysäköintitalo oli aivan tyhjä ja pääsimme ajamaan suoraan sisään. Seuraavaksi etapiksi otin numerolapun saamisen, mutta se olikin älyttömän helppoa, sain sen nimittäin suoraan ovelta! Tämän jälkeen suunnistin kehän laidalle.

Bortsutaikuiset alkoivat klo 10.00, mutta pennut oli siirretty eri tuomarille päivän viimeiseksi roduksi. Halusin kuitenkin aamusta asti olla paikalla katsomassa bortsuja ja juttelemassa tuttavien kanssa. Päivä kuluikin shoppaillessa ja jutellessa muiden bortsuihmisten kanssa. Myy käytti päivän leikkiessä siskojensa kanssa. Launtaina paikalla olivat hyypereistä Myyn lisäksi Rilla ja Nova. Vihdoin, pitkän päivän päätteeksi päästiin kehään, jossa tuomarina toimi Bo Skalin Ruotsista. Lauantaina paikalla oli 6 narttupentua. Myy oli pennuista neljäs ja sai KP:n. Sisaruksista Rilla oli toinen KP:n kera ja Nova kolmas KP:lla! Hyvä Hyyperit! Ja onnittelut vielä kerran Myyn sisaruksille!  Tässä vielä Bon arvio Myystä: "Ihana luonne. Hyvä pää. Oikeat mitat. Hieman löysä takaa. Hyvä selän pituus. Kääntää etutassujaan ulospäin. Liikkuu takaa hyvin".

(c) Jonna Manninen

Kehän jälkeen suunnistimme Myyn kanssa hotelliin. Olin varannut meille yön Cumulus Olympiasta ja kaveriksi sain Roopen kasvattajan Ninan kera Ompun (Donorei Onnellinen Omppu), Viivin (Donorei Luwes Putih) ja Oliverin (Donorei Letusan Bahaya). Illalla kävimme syömässä ravintola Bakersissa Myyn kasvattajan, kasvattien omistajien ja tuttavien kanssa.

Sunnuntaina lähdimme aamusta n. 7.30 taas Messukeskusta kohti. Tällä kertaa pysäköin Messukeskuksen parkkihalliin. Bortsuille oli tullut tuomarinmuutos, joten Myyn arvosteli Jaana Hartus. Jaana kehui kehässä Myyn pitkää häntää. Arvostelu näytti sunnuntaina seuraavalta: "Pitkälinjainen varsin lupaarunkoinen nuori narttu. Hyvä ylälinja, varsin hyvä pää. Hieman kookkaat silmät. Varsin lupaavat kulmaukset, samoin liikkeet". Sijoitus oli sunnuntaina neljästä pennusta toinen kera KP:n. Sunnuntaina hyypereistä mukana olivat myös Nova (4.s) ja Lova (3.s).

(c) Kati Nenonen

Sunnuntai menikin Myyllä nukkuessa messarin lattialla. Taisi reissu olla pienelle pennulle aika rankka. Kotiin tarttui messarin putiikeista jos jonkinlaista syötävää, lelua ja hihnaa :) Myylle saatiin kovasti kokemuksia ja olenkin erittäin tyytyväinen Myyn saamiin arvosteluihin ja käytökseen Messarissa.

Vanua siellä ja täällä

Myy joutui käymään jalkansa vuoksi eläinlääkärissä 16.11. Jalka röntgenkuvattiin, mutta mitään  oiretta selittävää sieltä ei kuitenkaan onneksi löytynyt. 10 päiväksi saatiin kuitenkin sairaslomaa ja tulehduskipulääkekuuri. Tässä Myy-neiti rauhoitettuna röntgeniin lähdössä:

Myyn sairasloma on onneksi nyt loppunut. Alkoi neiti vähän keksiä itselleen puuhaa päivänratoksi ja rikkoi monta leluaan sekä makuualusensa:

Sairasloman aikana ollaan ahkerasti treenattu tokoa sekä kotona että treeneissä ja siinä on alkanut näkymään tuloksia! Jääviä liikkeitä (istumaan/maahan) ollaan saatu kovasti eteenpäin (istumaan/maahan). Nyt olen alkanut ottamaan pelkkää seisomista, jotta pääsisimme ensi vuoden syksylle kisakuntoon. Paikkaolokin sujuu jo hienosti useamman sekunnin :D Täytyisi alkaa harjoittelemaan liikkeitä myös ulkona, sillä olemme tehnyt näitä vain sisällä. Lisäksi voisimme mennä harjoittelemaan näitä eri paikkoihin. Toko-liikkeiden lisäksi olemme saaneet näyttelyseisomisen hienoon malliin. Myy jaksaa kiltisti jo odottaa seisoen namia. Nyt voisi neidistä saada ihan kivan seisomiskuvankin ;) Mirkku, otatko kameran mukaan, kun seuraavan kerran treffaamme!

Viime viikon tokotreeneistä on vielä pakko mainita eräs hauska Myyn tekonen. Mentiin treeneissä toko-hyppyä (ilman mitään korkeutta). Kouluttaja oli hypyn toisella puolella antamassa Myylle namia ja minä lähetin sen hypyn toiselta puolelta. Annoin Myylle hyppykäskyn ja neiti sinkosi matkaan. Myy ehti kiertää hyppyesteen tolpan 3 kertaa ennenkuin me ehdittiin kouluttajan kanssa reagoida ollenkaan. Tuumailtiin vaan, että on se nopea :D No, sitähän se on. Tekee innolla ja vauhdikkaasti jokaisen liikkeen. Tämä heijastuu taas kestävyyteen, sillä usein Myy kestää esim. maassa 1-2 sekuntia ja jos palkaa ei tuossa ajassa ole tippunut, keksii neiti omia juttujaan ja alkaa tarjota kaikkea mahdollista. Kotona kestävyys on tuplasti parempi kuin treeneissä. Toki olemme treeneissä päässeet tämän asian suhteen jo hieman eteenpäin, mutta aika hitaasti... Tykkään silti, että tuo koira on tuollainen häseltäjä <3 Ärsyttäisi kovasti, jos sitä ei kiinnostaisi mun kanssa tekeminen ollenkaan tai se olisi kovin rauhallinen/flegmaattinen töitä tehdessä.

Tällä viikolla emme kuitenkaan pääse vieläkään agilityyn, sillä Antti on ulkomailla työreissussa. Tänään suuntaamme kuitenkin taas tokotunnille. Täytyisi saada aikaiseksi vetää Myylle verijälkeä. Tänä aamunakin nimittäin oli sellaista nenätyöskentelyä ulkona, että sitä kannattaisi varmasti hyödyntää.

Liebster-haaste

Blogini on saanut kahdelta eri lukijalta Liebster blog-haasteen, kiitos Nina ja Mirkku tästä. Kieltämättä teidänkin blogit ovat minulla ahkerassa luvussa :)

 

"rakastettu, suosikki"

                                
       Haasteen säännöt:          

• Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
• Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
• Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Mistä ihmeestä tiedän kuinka paljon blogilla on lukijoita? Lueskelen säännöllisesti muutamia sisustus-, leivonta- ja koirablogeja. Laitan tähän muutaman blogin, joilla arvelen olevan alle 200 lukijaa:

• Remu-Eemelin metkut
• Jangas-walesinspringerspanielit
• Kakkukupu-leivontablogi

Sekalaista

Blogi on elänyt hiljaiselossa oman jaksamattomuuteni vuoksi. Elämä on ollut tänä syksynä hyvin rankkaa koirien sairastamisen, vanhempieni eron ja nyt viimeisimpänä tätini kuoleman vuoksi. Olen silti yrittänyt jaksaa harrastaa normaalisti koirien kanssa, jotta saisin ajatukseni kaikesta pois. Tämä on kieltämättä ollut hyvin tehokasta, elämässäni on siis ollut ½-2 tunnin taukoja, jolloin olen vain nauttinut rakkaiden koirieni kanssa touhuamisesta. En tiedä miten olisin ilman koiriani taas jaksanut, ne ovat kyllä olleet minulle aina tuki, joita vasten olen saanut rauhassa itkeä ja joita vasten pääsen taas nousemaan ylös ja jatkamaan.

Macy-muorille kasvoi lokakuun toisella viikolla patti oikean silmän alle. Katselin pattia viikon verran ja varasin eläinlääkärille ajan 24.10. Patti kuitenkin puhkesi viikon alussa, joten päätimme eläinlääkärin kanssa jäädä vain seurantalinjalle. Muutamassa päivässä patti oli taas kasvanut takaisin ja niinpä kävin maanantaina 29.10 eläinlääkärissä tarkastuksessa. Patti johtui haljenneesta hampaasta ja sitä kautta levinneestä tulehduksesta. Hammas poistettiin leikkauksella 31.10. Leikkauksen aikana Macyn sydämestä oli kuulunut sivuääni ja leikkauksen aikana nieluun asennettu tuubi ärsytti limakalvoja niin paljon, että Macy rohisi pahasti pari päivää leikkauksen jälkeen. Olin todella huolissani Macystä, kun kävin hakemassa sen eläinlääkäriasemalta, mutta hyvin on muori toipunut. Keskiviikkona menemme jälkikontrolliin. Jännittää kovasti kuuluko sydämestä vieläkin sivuääni...

Myyn kanssa olemme jatkaneet tokotreeneissä ja ne ovat olleet kyllä todella hyviä. Olemme treenanneet toisten koirien ohittamista, liikkeestä istumista, maahan-seiso-käskyä ja katsekontaktia. Edelleen neiti on kovin kärsimätön ja lelulla palkkaaminen on todella vaikeaa. Myy nimittäin menee ihan sekaisin lelulla palkkaamisesta ja ne vähätkin keskittymisen rippeet katoavat taivaan tuuliin... Agilityssä taas lelupalkka toimi ainakin ensimmäisellä kerralla. Mentiin hyppytekniikkatreeniä neljällä esteellä. Koska Myy ei osaa vielä odota-käskyä, niin seuratoveri piti Myytä paikoillaan ja minä kutsuin estesarjan toisessa päässä. Ensimmäiset kerrat menivät ihan sähläämiseksi, mutta lopulta neiti tajusi idean ja hyppi sarjan hienosti läpi. Huomasimme myös koutsimme kanssa, että mun ei kannata itse palkata Myytä lelulla, vaan lelu tulee joltain muulta. Tämä sen takia, että Myy on kovasti minussa kiinni ja seuraa minua paljon. Jospa saisimme tällä toiselta tulevalla palkalla Myyn huomion minusta pois. Perjantaina kävimme myös Myyn ja sisarusten kanssa agilityä treenailemassa Järvenpään Elinan opissa. Myy sähläsi ihan hirveästi ja niinpä siinä sitten viimeisellä hyppykerralla kävi, että se juoksi hypyn siivekettä päin ja löi siihen vasemman etutassunsa. Vinkui kovasti ja ontui jalkaa. Kotona hoitona oli KKK eli kylmä, koho, kompressio ja makasimmekin jäiset puolukat tiukasti jalkaan sidottuina sohvalla. Jalka ei ole kuuma, eikä turvoksissa, mutta edelleen Myy sitä välillä ontuu. Katsomme vielä, josko se tästä, mutta loppu viikosta otan jo eläinlääkäriin yhteyttä, jos jalka ei ala paranemaan.

Roope näytti torstaina 8.11 parasta osaamistaan ja meni todella taitavasti treeneissä. Mä olen niiiiiin ylpeä mun pienestä miehestä! Se on kyllä tosi taitava agikoira. Mun taas tarvisi kovasti treenata omaa ajoitusta kentällä, mä olen joko liian edellä tai liian takana koiraan nähden... No, jospa talvella ottaisin tämän asian suhteen itseäni niskasta kiinni. Roopelaisen ohjelmistoon kuuluu taas tänään siedätyspistoksen haku. Takajalan pureskelu on helpottanut ja vähensin hieman kortisoniannostusta. Jos pureskelu ei taas ala, aletaan annostusta pikku hiljaa taas lopettamaan. Talvella toivottavasti pärjäisimme ilman koko kortisonia.

Lampahilla vol 4

Sunnuntaina päästiin neljättä kertaa lampaille. Tällä kertaa tosiaan käytiin Somerolla Woollandiassa katsomassa miltä paimentaminen siellä näyttää. Meno ei näyttänyt ollenkaan siltä, että olisimme koskaan aiemmin lampaita edes nähneet! Ensin syötiin kovasti kakkaa ja sen jälkeen juostiin lampaiden ympärillä ja haukuttiin kovasti... Toisella kerralla otettiin muutamia kertoja pysähtymisiä käskystä ja ohhoh! Myyllä oli korvat ja se jopa kuunteli minua. Rauhoittelin sitä aina hetken verran ja päästin taas juoksemaan lampaiden ympärille. Lampaille olisi kiva päästä kyllä useammin kuin kerran kuukaudessa. Woollandiaan pääsee lampaille myös talvella, joten harkinnassa olisi, josko siellä kävisin talven aikana muutamia kertoja. Ensi kesänä voisi yrittää ryhdistäytyä ja päästä n. kerran viikossa treenaamaan jonnekin.

Myy melkein 6kk (c) Marjo Halmiala

Tiistaina oli meidän toinen tokotunti. Tällä tunnilla aloitettiin harjoittelemaan istumista liikkeestä. Istumisenhan Myy osaa, mutta en ole sitä liikkeestä vielä harjoitellut ollenkaan. Harjoitukset meni hyvin siihen asti, kunnes otin Myyn kanssa "välileikin" vetolelun kanssa. Tästähän neiti pikkasen kuumeni ja lopputunti (=5 minuuttia) menikin vinkuessa ja sählätessä. Kotona olemme nyt harjoitelleet tuota liikkeestä istumista ja lisäksi olemme harjoittelleet katsekontaktia vaihtelevilla pituuksilla. Nyt max. aika katsekontaktiin on 4 sekuntia. Sen jälkeen Myyllä alkaa mennä hermo, kun mitään ei tapahdu ja se alkaa keksimään muuta tekemistä (=lähtee pois, vinkuu, haukkuu tms...). Harjoituslistalla on ollut myös näyttelyseisominen. Alkoi nimittäin itseänikin pikkasen ärsyttämään sunnuntaina, kun neiti ei suostunut sen vertaa olemaan paikalla seisomassa, että saisi siitä kuvan otettua. Nyt Myy malttaa seistä jo pidemmän aikaa paikoillaan! Tätä lisää, niin mulla on messarissa kauniisti seisova kaunis tyttö <3 Messaria varten tarvitsee harjoitella vielä juoksemista naama eteenpäin (ei mun kasvoihin). Sisällä tätä olen yrittänyt vähän ottaa, mutta tilat on siellä rajalliset. Tarvisi siis päästä treenaamaan tuota ulos.

Roopen kanssa käytiin hakemassa taas satsi siedätyshoitoa. Märän syksyn vuoksi Roope on purrut takajalastaan tosi pahasti karvat pois :( Toivottavasti pakkaset pysyisivät, sillä vain nämä helpottavat Roopen oloa. Kortisonia menee nyt sekä suun kautta, että paikallisesti valeltuna ihottumakohtaan. Roope pääsi myös kaverikoiravierailulle Validia-taloille Laulunmaalle. Olipa kiva pitkästä aikaa tavata tuttuja naamoja ja päästä vaihtamaan kuulumisia.

Sunnuntaina suuntaamme Myyn ja Roopen kanssa japaninpystykorvien lenkille Ylöjärvelle. Ja kohta alkaakin sitten agin talvikausi hallitunteineen!!!

Ensimmäinen tokotunti

Vihdoin ja viimein päästiin ensimmäiselle tokotunnille. Tunnin aiheena oli katsekontakti, luoksepäästävyys ja ohittaminen. Katsekontaktissa Myy meinasi alkaa taas komentamaan minua haukkumalla, jos nami ei tullut tarpeeksi nopeasti. Lopputuntia kohden malttoi kyllä odottaa jo muutaman sekunnin pidempään. Kotona ruokaa antaessa otan aina katsekontaktin, mutta tähän asti on riittänyt muutaman sekunnin katse. Täytyy alkaa muuttamaan ja pidentämään tätä katsekontaktia myös ruokaa antaessa.

Luoksepäästävyydessä ei ollut ongelmia. Ei hyppinyt päin, mutta ei ollut kiinnostunutkaan, koska mammalla oli ihanaa makkaraa kädessä. Ohitustreenit tehtiin niin kaukana muista koirista, että siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Otin Myyn kanssa ohittamisen oikealla puolella mukana kulkien.

Lopuksi vielä leikitettiin koiria ja ohjaaja katsoi kuinka me sen homman osaamme. Myyn kanssa ehdotti, että voisin palkata sitä lelulla osaan liikkeistä, koska se palkkautuu sillä niin hyvin. Sitä voisikin ottaa vauhtia vaativiin liikkeisiin, koska Myy helposti kuumenee lelut nähdessään.

Sunnuntaina pääsemmekin pitkästä aikaa lampaille, kun menemme Marjon järjestämään paimennuspäivään Woollandiaan Somerolle.

Aksaa ja kaverikoirailua

Roopen kanssa käytiin viime tiistaina vanhainkodissa kaverikoiravierailulla ja täytyy sanoa, että tulipa ensimmäisen kerran kyyneleet silmiin. Koskettava vierailu erään vanhan alzheimirintautia sairastavan herran luona. Toivon, että voin aikanaan jatkaa kaverikoirailua Myyn kanssa. Roopen kanssa olen tehnyt vierailuja vuodesta 2007 alkaen (puolen vuoden ulkomailla asumista lukuunottamatta).

Keskiviikkona Roopen kanssa treeneissä tuli taas koettua tunteita laidasta laitaan. Jäätiin tahkoamaan radalla putkensuun ohivientikohtaa ja millään en meinannut saada sitä onnistumaan (tässä linkki itsepiirrettyyn rataosuuteen: http://aijaa.com/USTPpq). Lopulta alkoi tulla ihan ärräpäitäkin ja päätin, että nyt on aika pitää taukoa. Käytiin siis radan sivussa hengittelemässä muiden suoritusten ajan ja ilmeisesti tämän hengähdystauon aikana jotain oli prosessoitunut päässäni, sillä seuraavalla kierroksella sain kohdan onnistumaan! Hitsi sitä onnen tunnetta sen jälkeen, kun asia onnistuu epäonnistumisten jälkeen!

Lauantaina pidettiin taas pitkästä aikaa hyyperimiitti kera Rilla&Hannin, Lovan&Jonnan sekä Mirkun, Ollin, Novan ja Hovikuvaajamme Ville Kovasen seurassa. Treffattiin Takkulassa Pirkkalassa, jossa otettiin Mirkun ja Ollin suunnittelemaa agirataa. Myyn kanssa suurinosa aikaa meni rauhoittumiseen, mutta päästiin me muutaman kerran rataakin suorittamaan. Tässä pieni videonpätkä (kuvaaja Ville Kovanen):

Video Myyn agilitaamisesta

 

Kuvassa Nova, Lova, Rilla ja Myy. (c) Ville Kovanen

Treeniryhmät talveksi

Jee, tänään saatiin agiseuralta talven treeniryhmätiedot.

Roope jatkaa agilityn treenaamista Kari Jalosen ja Anne Viitasen koutsaamassa ryhmässä.

Myylläkin alkaa oikein tosi toimet jo ensi viikolla, kun pääsimme Tamskin (Tampereen Seudun koirakerhon) pentutokokurssille. Kurssilla meitä ohjaa Lili Scarpellini, joka itse harrastaa tokoa hovawarttiensa kanssa. Tokon lisäksi Myy treenaa talvella agilityä Lehtosen Sannan opissa Tampereen Koiraurheilijoiden alla :)

Talvi kuulostaa jo nyt, myöhäsistä treeniajoista huolimatta, aivan mielettömän hienolta!

Muuten meidän elämä on viime viikolla ollut kovin tasaista. Roope kävi hakemassa taas siedätyshoitoa allergiaansa ja aloitin sille kutinaan kortisonin. Mitkälie homeet taas tuolla märässä muhii... Myyn kanssa otettiin keskiviikkona Roopen agitreeneissä vähän putkea ja yllättävän hyvin tytön sai rauhoittumaan ennen putkeen lähetystä. Tällä kertaa otettiin ihan istumisesta lähettämistä. Roope kävi torstaina fysioterapeutti-Elinan käsittelyssä ja ilmeisesti Myy oli törmännyt Roopen, koska sieltä löytyi sellainen jumipaikka. Muuten Roope oli oikealta puolelta enemmän jumissa. Tämän takia käännökset vasemmalle ovat siis viimeaikoina takkuillet.

Frontside collie!

Mä silmiäni usko

kun se tyttö teki sen

täydellisen frontside collien

Mä sivuosaan pelkkään jäin

kun se veti yllättäin

täydellisen frontside collien

                                                  Muunneltu kappaleesta: Robin - Frontside ollie

Meidän Myy teki sellaisen tuplavoiton, että omistaja on ihan hymy korvissa ja pää pyörryksissä! Tänä viikonloppuna järjestettiin Tampereella Kaupissa pentu- ja veteraaninäyttely. Tottakai sinne oli päästävä, kun keskiviikkona se vaadittava 5 kk oli tullut täyteen.

Lauantaina tuomarina toimi Maret Kärdi Virosta ja mukaan oli ilmoittautunut Myyn sisaruksista myös Lova, Nova ja Rilla. Saatiin siis tästä jengistä myös kasvattajaryhmä kokoon. Lauantaina paikalla oli kuusi bordercollieta, joista yksi oli veteraani. Muut viisi olivat baby-luokan narttupentuja. Mukana siis näiden Amazeme tähtien lisäksi Keskelt Korpee Erikois Efekti. Amazeme-neidit vetivät luokasta nelosvoiton. Järjestys oli 1. Myy KP:n kera, 2. Nova KP:n kera 3. Rilla ja 4. Lova. Koska muita pentuja ei ollut, Myy varmisti luokkavoitolla ROP-pentutittelin. Ryhmäkehässä kävimme juoksemassa vain kunniakierroksen, vaikka siellä nimenomaan Myy esitti erinomaisia juoksutaitojaan!

Arvostelu oli seuraavanlainen: 5kk erinomaista tyyppiä. Sopusuhtainen ja tyypillisiä rodunomaisia liikkeitä esittävä narttupentu. Hyvät kulmaukset, mutta vielä löysyyttä kyynärpäissä ja lavoissa. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Hyvin narttumainen pää. Liikkuvaiset korvat. Tummat silmät. Hyvin kannettu häntä. Pentumaisen löysät nivelet, saisi vielä vahvistua nivelistä. Kehittymässä sopiva karvapeite. Erittäin lupaava kokonaisuus. Erinomainen kontakti esittäjään.

Ryhmä rämämme palkittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi seuraavan arvostelun kera: Kokoelma neljästä narttupennusta, joista tulee eritt. tasokas ja yhtenäinen vaikutelma. Liikkeiden osalta riippuu esittäjän taidosta saako rodunom. liikkeet esille. Erinom. luonteet. Tummat silmät. Hyvä raajaluusto. Ikään nähden erittäin hyvin kehittynyt.

Sunnuntaina tuomarina toimi Pirjo Aaltonen ja näyttelyssä oli meidän lisäksi Nova-sisko sekä vastassa urosten baby-luokassa Danny-poika, joka on todella upea uros! Danny saikin KP:n ja tällä varmisti kisaavansa rotunsa parhaasta tittelistä. Myy ja Nova olivat jälleen luokassa kahdestaan ja Myy veti pidemmän korren. Molemmat tytöistä saivat KP:n. Myy pääsi kisaamaan rotunsa parhaasta-tittelistä Dannyn kanssa ja veikin voiton liikkeiden perusteella. Olinkin ennen kehää katsonut tuomarin arvostelua ja huomannut hänen arvostavan hyviä liikkeitä. Niinpä kaatumisen uhalla painoin täysillä menemään mutavellissä ja se kannatti!

Tässä vielä Myyn arvostelu: Erittäin tyypillisesti liikkuva narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet ja selvä sukupuolileima. Kauniisti asettuneet korvat. Pää saa iän myötä vahvistua. Riittävät, sopusuhtaiset kulmaukset. Hyvä runko ja ylälinja. Erinomaiset sivuliikkeet, joissa hyvä askelpituus. Hyvät liikkeet edestä ja takaa.

Ja vielä lopuksi Myystä hieno seisomakuva, jonka Mirkku sai napattua:

                                                               (c) Mirkku Huhtala

Japsien agirotukisoissa ja Myyn ensimmäiset terveystulokset!

Hups, päivittäminen on taas vähän jäänyt! 

Viime viikonloppuna kisattiin takkujen kisoissa japaninpystykorvien agilityrotumestaruudesta. Olin ilmoittanut Roopen kisaamaan ja luvannut olla koko päivän töissä kisoissa. Aamu alkoikin klo 7.20 telttojen pystyttämisellä ja jatkui kanttiinissa iltapäivään asti. Kolmosluokkien alkaessa otin Roopen lämmittelyyn. Japaninpystykorvien rotumestaruudet ratkottiin kahden radan tuloksen perusteella. Ensimmäinen rata oli agirata ja tuomarina toimi Sari Mikkilä. Roopen kanssa saimme radalta hylätyn. Hukkasin koiran hypyllä ja se sinkosi hakemaan väärää päätä putkesta. Seuraavaksi Sari oli tehnyt meille hyppyradan. Sieltä saimme tulokseksi 5 virhepistettä, koska itse tukin Roopen pääsyn kepeille. Pojalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä kepeille väärältä puolelta. Näillä tuloksilla Roope oli tänä vuonna rotumestaruuskisojen KOLMAS! Tässä vielä kuva päivän voittajista:

Rotumestari II Anna Savolainen ja Nelli (Agrarium Qicell of Accel),Rotumestari Enni Niemi ja Paisti (Kannibalen's Fleetwood Mac) ja me. (c) Susanna Neva

Maanantaina oli kotipäivä ja käytiin koko perhe metsäretkellä. Retken jälkeen otettiin Myyn kanssa vähän keppejä fribee-palkalla. Kyllä taas pikkuneiti kuumeni niin, että naapuritkin kuulivat... Täytyy keksiä sille vähän vähemmän mukavaa palkkaa ensi kerralla.

Keskiviikon agilitytreeneissä oli teemana jälleen valssit. Ne vaan kertakaikkisesti eivät suju. Toiseen suuntaan ne lopulta alkoivat sujua, mutta Roope tuntuu olevan kovin jäykkä kääntymään vasemmalle, joten ne eivät sujuneet niin hyvin. Täytynee treenata tuota vasemmalle kääntymistä. Fysioterapeuttikin sille on varattu lokakuun alkuun, joten katsotaan mitä se sanoo.

Torstaina Myy pääsi Emilian kanssa taas muksukoutsitunnille. Aiheena oli tällä kertaa temput. 45 minuutin aikana ehdittiin miettä monta erilaista temppua joita voisi kotona harjoitella ja niihin annettiin ohjeet miten opettaa. Temppuina olivat mm. jalkojen väliin tulo ja kävely koiran ollessa jalkojen välissä, oravaistunta ja maassa ryömiminen. Emilian mielestä osa tempuista oli tosi tylsiä, mutta itse sain vinkkejä uusiin temppuihin. Mulla on niin huono mielikuvitus, että en keksi uusia opetettavia tmppuja. Ensi viikon agikerta jää väliin, kun olen Helsingissä koulutuksessa, onneksi saamme korvata sen myöhemmin, sillä sitä kertaa Emilia kovasti odotti. Täytynee ehkä ilmoittaa se seuraavalla kerralla ihan muksuagikurssille suoraan... Illalla kävimme Myyn kanssa vielä harjoittelemassa näyttelyjuttuja siskojen sekä kahden muun Tamperelaisen bortsun omistajan kanssa. Myyllä alkaa jo hienosti sujumaan tuo juokseminen, mutta vielä tarvitsee seisomista vähän harjoitella.

Perjantaina tehtiin taas yhdessä pihaa, Myy osallistui hommaan levittämällä multaa ympäriinsä. Myöhään illalla saimme myös Optigenilta odotetut tulokset. Testautin Myystä jo nyt SBCAK ry:n joukkotarkastuksen mukana CEA:n (bordercollieilla esiintyvä silmäsairaus) Tuloksena tuli, että Myy on kantaja. Myy ei siis itse tule sairastumaan ko. sairauteen, mutta kantaa sitä. Tulevaisuudessa, jos Myyllä haluaa tehdä pentuja, täytyy tämä sairaus huomioida niin, että Myy astutetaan vain terveellä uroksella. Jos se astutettaisiin kantaja-uroksella olisi puolet pennuista sairaita ja puolet terveitä.

 Lauantaina käytiin ensin aamusta japsilenkillä koko lauman kera ja illalla tavattiin Myyn siskosten kanssa Räsäsen Minna, joka auttoi meitä näyttelytreeneissä ja siisti jokaisen pennun korvat. Isot kiitokset Minnalle neuvoista, korvien siistimisestä ja herkullisesta omenapaistoksesta!

Muksukoutsitunti, kaverikoirailua ja paimentamista

Torstaina koitti Emilian kolmas muksukoutsitunti. Teemana oli istu-maahan-seiso sekä luoksetulo. Emilia halusi ottaa tällä kertaa tunnille mukaan Roopen, mutta onneksi olin ottanut myös Myyn mukaan. Ennen kuin tunti alkoi, oli Emilian mielipide koirasta muuttunut, sillä Roopea kiinnosti vain muut koirat, maton tuoksut ja oikea emäntä. Hain siis pikaisesti Myyn autosta, käytin pissalla ja vein Emilialle. Myy juoksi innoissaan hallin ovelle ja suoraan Emilian luo. Tältä koiralta ei kyllä intoa puuttunut pienen ohjaajansa kanssa. Tunnilla ehdittiin tehdä erilaisia tehtäviä mm. Emilian peruuttaessa Myyn piti seurata Emilian edessä ja kun pysähdyttäessä istua. Samaa mentiin myös maahanmenolla ja seisomisella. Lisäksi otettiin maahanmenoa, istumista ja seisomista ilman liikettä. Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa. Emilialle tuntui taas 45 minuuttia olevan liian pitkä aika, mutta sinnikkäästi se jaksoi kuitenkin loppuun asti. Ensi kerralla aiheena on temput.

Muksukoutsitunnin jälkeen minä riensin Roopen kanssa syksyn ensimmäiselle kaverikoiravierailullemme Rekola-kotoon Kangasalle. Käynnillämme oli tutustumassa uusia kaverikoirakoita ilman koiriaan ja käynnin jälkeen kävimme koirinemme yhteislenkillä. Seuraavalle vierailulle pääsee yksi tutustujista koiransa kanssa ja seuraavat sitten yksitellen tuleville vierailuille. Saimme useamman uuden koirakon tämän vuoden kaverikoirakurssilta ryhmäämme, tämä on todella hienoa, sillä ryhmämme on toiminut vain muutamien aktiivisten koirakoiden varassa. Välillä käyntejä on jouduttu perumaan liian vähäisen koiramäärän vuoksi. Näiden käyntien jälkeen jää itselle niin mukava mieli! Toivon tulevaisuudessa saavani Myystä jatkajan Roopen jäädessä eläkkeelle. Tällä hetkellä Myy on erittäin kiinnostunut ihmisistä ja rakastaa rapsuttelua.

Lauantaina koitti taas Myyn suuri ja odotettu päivä, neiti nimittäin pääsi taas lampaille. Kävin Kaisan ja Tipin kanssa jälleen Orivedellä Kilposilla ja tällä kertaa ohjaajanamme toimi Jenniina. Myyn kanssa aloitimme ja neiti muutaman kakan syötyään tajusi taas homman jujun ja alkoi "jahtaamaan" lampaita. Tällä kertaa Myy tajusi aika hyvin pysyä lampaiden toisella puolella ja otimme jopa "kepin" (termit eivät ole vielä hallussa ;) ) pitämään Myytä lampaiden toisella puolella. Kyllä muuten otti omistajalla reisiin tuo juosten peruuttaminen! Emännän kunto loppui ennen koiraa ja siihen olikin hyvä jättää ensimmäinen kierros. Toisella kierroksella aloimme enemmän kuljettaa koiria, eli min kääntyilin vasemmalle, oikealle ja kuljin lauman läpi. Myyn tehtävä oli hakea minun kanssa "tasapainoa" pysymällä lampaiden takana ja hakeutumalla sinne takaisin, kun minä kävelin lampaiden läpi sen "puolelle". Nämä alkoivat mielestäni sujua jo aika hyvin! Kävimme vielä kolmannen lyhyen kerran tekemässä tätä samaa. Kaisa ja Tip jo harjoittelivat eri kautta kiertämistä. Ensi kesäksi meidän täytyisi saada "maahan"-käsky vahvaksi. Tällä hetkellä en siitä ota vielä paineita ;)

Agilityä

Tässä eilinen agirata käsipiirroksena:

Agirata 12.9.2012

Suurimpana ongelmana radalla oli valssit, ajoitus ja itseluottamus. Rata sujuisi hyvin, jos mä vaan luottaisin itseeni ja taitoihini. Olisi tarvinnut varmaan mennä sinne seuran mentaalivalmennukseen (kaikkeen ei vain aika riitä). Nyt täytyy korjata asennetta ja vaihtaa "emmää osaa" sanoiksi "kyllä me osataan". Ajoituksen suhteen mun täytyisi alkaa luottamaan koiraan, se kyllä osaa eikä mun tarvi jäädä sitä odottamaan ja kökkimään joka esteen taakse. Roope oli tapansa mukaan erinomaisen pätevä emännästä huolimatta.

Myy - tulisielu - kuumeni taas kentän laidalla aivan täysin! Päätimmekin lisätä kenttätreeneihin mukaan rauhoittumisharjoituksia (eli istutaan maassa sylikkäin ja mä silittelen rauhoittavasti Myytä ja rauhallisella äänellä sanon sille, että "nääääin on hyyyyvääää"). Tällä konstilla sain sen rauhoittumaan eräästä kuumenemiskohtauksesta ja tekemään mun kanssa taas yhteistyötä. Otettiin kentän laidalla vähän tokoa ja näyttelytreeniä. Tarvisi varmaan alkaa näyttelyitä varten treenaamaan, ensimmäinen koitos, kun on kahden viikon päästä. Tokossa me ei taas tunnuta etenevän yhtään minnekään. Mua niin ärsyttää, ettei olla mihinkään tokoryhmään päästy. Kunpa se Taves (Tampereen vetokoiraseura) hyväksyisi mut jäseneksi ja pääsisin niiden toko/tottistreeneihin. Lisäksi otimme kentällä muutaman kerran keppejä. Myy otti tässä vaiheessa lelun suuhunsa niin, että sieltä alkoi vuotamaan kovasti verta. Tyttö ei tosin tätä tuntunut huomaavan ollenkaan. Liekö siellä taas takahampaita irronnut, mitään muita vaurioita en suussa nähnyt ja mitäpä tuollainen pehmeä kangaslelu sinne saisi aikaiseksikaan...

Tänään on taas Emilian koirakoulu. Tällä kertaa Emilia haluaa mennä Roopen kanssa tunnille. Ei tainnut viime kerralla kauheasti tykätä Myyn tavasta ottaa nameja kädestä (vaikka aika hienosti se mun mielestä niitä otti ja keskittyi Emilian kanssa tekemiseen). Katsotaan miten tällä uudella parilla sujuu. Illalla lähdemme vielä Roopen kanssa pitkästä aikaa kaverikoiravierailulle.

Puutarhahommia

Meillä on ollut treenirintamalla viime viikko todella hiljainen. Keskiviikon agilitytreenit oli peruttu kouluttajien kokouksen vuoksi, joten pidimme taukoa agilitystä. Kotona olemme Myyn kanssa harjoitelleet tokoa ja keppejä. Kepeissä meillä on edelleen vain yksi keppiväli käytössä, mutta olemme alkaneet ottamaan sisäänmenoja eri kulmista. Tokossa olemme alkaneet pidentää istumisaikaa, ottanut enemmän sivulle tuloja ja harjoitelleet seisomista. Joka päivä tehdään tokon suhteen pieniä harjoituksia pitkin päivää, usein otetaan kolmekin kertaa päivässä pieninä pätkinä treeniä.

Viikonloppu menikin sitten puutarhahommissa. Vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi paneutua etupihaamme, se onkin saanut nyt rehottaa pari kesää ihan valtoimenaan. Antti olikin aloittanut siihen muurinrakentamisen aiemmin ja nyt istutimme pihalle uudet kasvit. Kaikki koirat touhusivat pihahommissa ja Myy eritoten auttoi kuoppien kaivamisessa ja maasta tulleiden juurien syömisessä. Välillä käytiin naapurin koiraa moikkaamassa ja taas jatkettiin omassa pihassa touhuamista. Roope päätti tehdä itselleen mutaparran ja lopputulos oli tälläinen:

Kuten näette parran omistaja on kovin tyytyväinen aikaansaannokseensa. Valitettavasti emäntä ei ollut samaa mieltä ja parta pestiinkin pian pois. Ihme ja kumma, Myy pysyi tällä kertaa puhtaana, se on enemmän erikoistunut mutaojiin ja antaa märän mullan olla rauhassa.

Lauantaina koittaa taas meille kovasti odotettu päivä, sillä lähdemme Kaisan, Tipin, Myyn ja tyttöjen kanssa Orivedelle katsomaan lampaita. Katsotaan mitä Myy tuumii lampaista näin kolmannella kerralla, joko tämä kerta sanoisi toden? Sunnuntaina on taas Roopen päivä, meidän seuran kisoissa järjestetään nimittäin japaninpystykorvien agirotumestaruudet ja pakkohan poika oli sinne ilmoittaa, kun ei ole dopingiakaan päällä nyt! Itse olen ko. kisoissa koko päivän myös töissä, joten voi olla, että maanantaina olen aika väsynyt töissä...

Höntsäilyä

Keskiviikkona oli perinteisesti agilitytunti. Tällä kertaa mentiin agilityä suuressa vesilammikossa kovassa rankkasateessa. Eipä tahtia haitannut tuo kaatosade. Kiva treenata välillä epänormaalissa säätilassakin. Roopen kanssa rata sujui hienosti ja Kaisakin pääsi Roopen kanssa pitkästä aikaa radalle.

Myyn kanssa otin lopuksi putki-hyppy-hyppy-hyppy-yhdistelmää ja putki-hyppy yhdistelmiä. Neiti kuumeni taas kovasti radalle päästessään, joten meno oli aikamoista vinkumista ja touhottamista. Saadaan kivat häiriöharjoitukset tokoon, kun tullaan agikentän laidalle treenaamaan.

Torstaina Emilia ja Myy korkkasivat muksukoutsitunnit erinomaisella menestyksellä. Myy keskittyi täysin pienen ohjaajansa kanssa tekemiseen ja unohti minut. Tässä pari kuvaa tyttöjen treeneistä:

Lauantaina käytiin Myyn kanssa Karisen Piian pitämällä naksutinkoulutustunnilla. Jokainen koirakko treenasi yksin Piian valvovien silmien alla ja muut omistajat seurasivat treenaamista. Piia kehui Myytä hyvän työmoottorin omaavaksi pennuksi ja sanoi monta kertaa, että mulla on hyvä koira. Sanoi myös haluavansa seuraavaksi samanlaisella pennun! Eli Marjo, jos sulle alkaa tulemaan noita pentupyyntöjä, niin mun kautta tulleista voi laittaa provikat mun tilille ;)

Sunnuntaina Myy pääsi tutustumaan Helsinkiin. Me tehtiin retki Korkeasaareen ja Myy pääsi kävelylle Arabianrantaan. Ratikat kummastuttivat toki aluksi, mutta eivät kuitenkaan pelottaneet. Seuraavalla reissulla täytyy päästä ratikan ja metron kyytiin. Tätä mieltä oli myös Ilona, joka itki 30 minuuttia haluavansa ratikan kyytiin, koska Ansu-tätikin sinne pääsi...

Maanantaina treenailtiin kotona keppejä/putkea ja tokoa. Tulipa taas kivaa häiriötreeniä tokoon, kun tehtiin liikkeitä agiesteiden vieressä ;) "Normaalissa" elämässä on täytynyt alkaa kovasti treenailemaan autojen ja pyörien ohitusta. Mitään ongelmaa ei ole vielä syntynyt, mutta ihan selvästi Myy kiihtyy kotitiellä autojen ja pyörien ohittaessa hänet. Tässä vaiheessa onkin hyvä puuttua asiaan, kun vielä mitään jahtaamista ei ole tullut. Lisäksi olemme käyneet kävelyllä rautatien lähellä ja ihmetelleet kovaäänisiä junia siellä. Tytöille lupasinkin kesän alussa, että teemme Myyn kanssa retken lähijunalla Tampereelle. Ehkä tulevana viikonloppuna voisin lunastaa lupauksen , sillä launtai on vielä tyhjä.

Eilen, tiistaina, käytiin tyttöjen, Myyn ja Roopen kanssa Tammermaan mäyräkoirakerhon järjestämässä match showssa Hakametsän jäähallilla. Ilmoitin Emilian Roopen kanssa lapsi&koira-kisaan, Myyn isoihin pentuihin ja Roopen pieniin aikuisiin. Ensi kerralla en sitten kyllä ilmoita koko jengiä! Oli aikamoista juoksemista kehien välissä... Emilia aloitti Roopen kanssa hienosti selviytyen lapsi&koira-kisassa toiselle sijalle. Osallistujia oli kolme. Hienostihan ne pärjäsivät siellä keskenään, mutta Emilia meinasi välillä unohtaa olevansa kehässä koiran kanssa... Palkintojen jaossa innostui niin palkinnoista, että unohti Roopen kokonaan ja se pääsi murisemaan naapurikoiralle. Onneksi tappelua ei syntynyt. Seuraavaksi menin Roopen kanssa kehään ja Roope sai parikilpailussa punaisen nauhan, voittaen siis kaverinsa. Punaisten "finaalissa" Roope kuitenkin tippui viimeisenä ei-sijoituksen saaneena kehästä. Myy sai omassa kehässään sinisen nauhan, kaveri kuulemma käveli nätimmin. Myyllä olikin kehässä kengurumeininki, tuomari ei tätä selvästikään arvostanut :D Sinisten finaalista myös tipahdimme ilman sijoitusta. Saimme siis mätsäristä kovasti kokemusta koirille ja Emilialle taas lisäintoa harrastaa koirien kanssa :)

Lampailla

Lauantaina käytiin siskokatraan kanssa Orivedellä katsomassa lampaita. Mukana olivat Freya, Nova, Lova, Rilla ja Myy omistajineen. Oli mukava pitkästä aikaa treffata siskoksia ja nähdä Freya, jonka olen viimeksi nähnyt kesäkuun puolessa välissä, hakiessani Myyn kotiin. Tässä yhteiskuva neitokaisista:

Myy, Nova, Rilla, Freya ja Lova (c) Ville Kovanen

(c) Ville Kovanen

Kukaan pennuista ei pelännyt lampaita ja kaikki innostuivat niistä, kukin omalla tyylillään. Toiset olivat hiljaa ja toiset (Myy mukaan lukien) jahtasivat lampaita haukkuen. Itse en tiennyt ensimmäisellä kierroksella, että mitä minun kuuluisi tehdä, joten ensimmäinen kierros meni ihan mun töppäilyihin. Toinen kierros sujuikin sitten kaikkien pentujen osalta paremmin ja itsekin osasin rohkaista Myytä juoksemaan lampaiden taakse ja tuomaan niitä minua kohti. Koukuttava laji tämä kyllä on! Lokakuussa kasvattaja on varannut meille seuraavan paimennuspäivän Somerolle, kovasti tekisi mieli kyllä käydä ennen sitä vielä vaikka tuolla Orivedellä. Videokin löytyisi, mutta en saa sitä valitettavasti toimimaan täällä bloggerissa.

Sunnuntai vietettiin japaninpystykorvien erkkarissa Kangasalla. Itse olin paikalla ottamassa Hannes Lohen geenitutkimukseen (www.koirangeenit.fi) verinäytteitä koirista ja Myy sekä Roope paikalla turisteina. Myylle tämä oli ensimmäinen näin "iso" tapahtuma, johon me osallistuttiin, mutta ei tuo näyttänyt kauheasti tilannetta stressaavan:

Ja pakko laittaa vielä kaksi kuvaa Myystä sadetakissaan. Takki on vielä neitokaiselle iso, sillä se on aikuiselle tarkoitettu. Eiköhän se siihen jossain vaiheessa mahdu:

Myyn ekat ohjatut agitreenit

Keskiviikkona agilityä varten lämmitellessä Roope alkoi ripuloimaan rustoluuta. Hetken tuumailun jälkeen totesin, että Roopelta jää tältä keskiviikolta agilityt väliin ja Myy tuuraa Roopea. Onneksi agikoutsimme vetävät samanaikaisesti kahta ryhmää, joista toinen on aloittelevien ryhmä. Tähän ryhmään sitten Myyn kanssa soluttauduimme. Harjoittelimme Myyn kanssa hyppyjä ja eteenpäin irtoamista. Neiti kuumeni aluksi taas ihan hurjasti, eikä meinannut millään malttaa rauhoittua. Onneksi treenien lopulla se jo kuuntelikin jotain. Mutta täytyy jo kahdella esteellä todeta, että on se sähäkkä! Hitsi vieköön! Mä niin odotan, että meillä on koko rata edessä vuoden päästä! Mä niin rakastan tuon koiran työmotivaatiota ja sähäkkyyttä (kysykää vuoden päästä olenko samaa mieltä tuosta sähäkkyydestä ;) ).

Myy-neitokainen on jatkanut kodin remontoimista. Sille ei ilmeisesti meidän kodinhoitohuone kelvannut sellaisena, kuin me ollaan se sisustettu, vaan sinne on täytynyt joka seinälle tehdä omat merkinnät. Meillä menee siis aikanaan kodinhoitohuoneesta remonttiin 3 seinää ja aika monta listaa... Vaikka välillä Myyn syödessä seiniä alkaa miettimään koirien pitämisen järkevyyttä, jo seuraavassa hetkessä pennun ollessa pehmoisena sylissä ja pusutellessa pissaisella suullaan rakastaa tuota otusta niin kovasti <3>

Roope - mun elämäni rakkaus - on saanutkin oman nimikkolaulun. Tätä mä aina lauleskelen sille:

Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan.
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää.
En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Olet joka ikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut,
sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä,
ääriviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää,
En tahdo irtikään päästää,
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Ei sua minusta voi erottaa,
jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos,
kun olit totta hetken.
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
vaikka se olis kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni,
osa lempeää valon kajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
en kuivuuteen hajoa.

Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan .

Kaija Koo - Jos sua ei ois ollut

Myystä mulle tuli mieleen Jukka Pojan Silkkii :D Mutta ehkä me vielä haetaan yhteistä kappaletta...

Eläinlääkärikäyntejä ja fysioterapiaa

Jahas, se olisi taas keskiviikko ja blogin päivitys.

Viime kerralla agilityssä meillä meni Roopen kanssa erinomaisesti. Poika on niin taitava! Radalla oli useampia takaakiertoja, jotka sujuivat hienosti. Tietääkö kukaan ilmaista ohjelmaa, jolla voisi tehdä agilityratoja? Voisin tänne piirtää meidän treenit, niin olisi helpompi kertoa miten on mennyt.

Myyn kanssa kokeilin ottaa kahta hyppyä, mutta neiti kuumeni niin kovasti leluistaan, että keskittyi vain piippaamiseen ja edestakaisin juoksenteluun. Edes makkarat eivät maistuneet. Keskeytin siis treenit sen kanssa ja päätin kokeilla joku toinen kerta uudelleen.

Roope kävi torstaina pitkästä aikaa Elinalla fysioterapiassa. Mukana olivat Myy sekä tytöt. Kyllä mahtoi Elina huokaista helpotuksesta, kun tämä konkkaronkka otti ja häipyi käsittelyn jälkeen. Roope oli ihan ok kunnossa. Joitakin jumeja selästä löytyi, mutta selvästi se itsekin nautti käsittelystä tällä kertaa.

Perjantaina meillä kävi työkaverini koiranpentunsa, Rauhan, kanssa. Rauha pelkäsi alkuun Myytä kovasti, mutta lopulta se oli Rauha, joka istui Myyn päällä ja johti leikkiä. Myy siis vain makasi suurimman osan aikaa maassa ja Rauha juoksi sen ympärillä. Pentuset leikkivät keskenään useamman tunnin. Rauha oli kuulemma ollut vielä Lauantainakin väsynyt, Mutta Myyppiksestä ei kyllä huomannut mitään (se tosiaan vaan makasi maassa koko illan). Lauantaina käytiin Myyn kanssa taas Mustin ja Mirrin pentupiirissä. Tällä kertaa siellä räyhättiin vilkkaalle kultsunpennulle. Myy ei voi sietää ollenkaan tuollaista riehumista! Paikalla oli myös berninpentu (eri kuin viime viikolla) ja sitä Myy ei pelännyt ollenkaan.

Sunnuntaina pääsin Tommy Wirenin naksutinkoulutuskurssille ja sain sieltä paljon eväitä, joilla jatkaa naksuttelua. Odotan myös kovasti koulutukseen kuuluvaa Piia Karisen käytännöntuntia, jonne suuntaamme Myyn kanssa.

Tällä viikolla olen päässyt jokaisen koiran kanssa käymään eläinlääkärillä, Roopen kanssa jopa kahdesti. Roopelle annettiin maanantaina siedätyshoitopistos ja uudelleen haetaan sellainen taas perjantaina. Enää perjantain ja ensi viikon pistos ja pääsen antamaan siedätyshoitoja kotona. Lisäksi pistosten väli pitenee. Macyltä poistettiin eilen patti kyljestä. Sen todettiin olevan ihan tavallinen rasvapatti. Löysin Macyn lonkan päältä uuden patin, mutta se päätettiin vaikean sijainnin takia jättää paikalleen. Myy taas puolestaan sai viimeiset rokotukset niskaan. Parin viikon päästä onkin sopivasti mätsäri Tampereella, joten taidamme suunnata sinne harjoittelemaan tulevia näytelmiä varten. Myy on ilmoitettu 29-30.9 olevaan Tamskin pentunäyttelyyn.

Tänään taas agilitaamaan ja lauantaina lampaille!

Mutakylpyjä ja pentutreffejä

Viime viikolla keskiviikkona agilitytreeneissä Roopen kanssa jäätiin junnaamaan puomin alle laitettuun putkeen. Roope tarjosi mulle kokoajan puomia (jaa miten niin ollaan harjoiteltu kontakteja paljon?), eikä meinannut irrota putkeen millään. Ja tämä kohta oli nimenomaan sellainen, jossa koira olisi täytynyt pystyä heittämään putkeen, jotta ehtii itse putken toiselle puolelle vaihtamaan puolta. Onnistuihan tuokin lopulta pitkän tahkoamisen jälkeen. Myylle en viitsinyt ottaa putkea ollenkaan, vaan olen jättänyt sitä hieman vähemmälle. Saan siitä vielä putkihullun koiran. Kotona sen sijaan olemme harjoitelleet kahdella kepillä keppien sisäänmenoa ja se alkaa jo helposta kulmasta sujumaan! Nyt vaan vaikeutetaan kulmaa ja aletaan lisäämään keppejä. Kuukauden päästä ajattelin alkaa n. kerran kuukaudessa tekemään muutamia hyppytreenejä pumppereilla. Kontaktejakin kutkuttaisi alkaa jo opettamaan. Myy osaa hienosti "koske"-käskyn, joten ajattelin yhdistää sen tähän treeniin.

Lauantaina käytiin tutustumassa Mustin ja Mirrin pentupaineihin. Myytä jännitti hieman mukana ollut berninpaimenkoiranpentu, mutta englanninkääpiöterrieri Tommysta sai kivan painikaverin. Muu seura ei sitten enää kelvannutkaan. Samalla reissulla ostettiin rustoja syötäväksi. Huomasin, että Kennel-Rehun rekalta saa rustoja puolet halvemmalla kuin Mustista ja Mirristä, mutta missasin tilauksen 4 tunnilla! No, ensi kerralla sitten laitan tilausta sinne.

Muuten ollaan vaan treenailtu kotona tokoa, agilityä ja käyty pitkillä metsälenkeillä. Viikonloppuna muu perhe oli poissa ja me koirien kanssa nautittiin hiljaisuudesta päikkäreillä ja rapsutteluhetkillä.

Olen ottanut myös Roopen kanssa naksuttimella sivulle tuloa ja seuraamista ja se hitsi vieköön osaa ne! Koira, jota olen aina haukkunut osaamattomaksi tokon suhteen! Mulla on vaan ollut väärät keinot näköjään sen kouluttamisessa. Nyt ajattelin alkaa sen kanssa hiomaan joitakin tokoliikkeitä, katsotaan mitä siitä sitten aikanaan tulee :) Ja pääsin kuin pääsinkin sinne Wirenin naksutinkoulutusluennolle 19.8. Odotan kovasti tältä luennolta! Lisäksi ollaan Myyn kanssa menossa syyskuussa naksutinkoulutukseen yhdessä.

Ja loppukevennykseksi muutamia kuvia:

Myy päätti sitten ottaan mutakylvyn. Tyhmä mamma pesi sen sitten kyllä puutarhaletkulla ja lisäksi sisällä suihkussa shampoon kera.

Naksuttelua

Olen aloittanut Myylle naksuttelun jo heti sen kotiuduttua. Muille koirille en ole naksutellut ollenkaan - tai siis Macyn kanssa käytiin alkeiskurssilla muutama tunti vuonna 2003 ;) Kotona olen lueskellut Karen Pyronin kirjoittamaa Koira ja Delfiini-kirjaa, joka kertoo naksutinkoulutuksesta. Se antaa hyviä vinkkejä naksutinkoulutuksen aloittamiseen ja siinä etenemiseen.

Aloitin naksuttelun harjoittamisen totuttamalla Myyn siihen, että naksaus tarkoittaa namia. Naksautin naksutinta ja tiputin namin ruokakuppiin. Tätä tein muutaman ensimmäisen päivän. Kun huomasin, että Myy odotti naksautuksen jälkeen namia aloin pyytämään siltä "oikeita" tehtäviä.

Tällä hetkellä Myy osaa/harjoittelee:

- Istu

- Maahan

- Sivulle

- Koske (koskettaa kuonolla mun kättä tai targettia)

- Pujottele (pujottelee jalkojen välissä kahdeksikkoa)

- Katse kontakti (myös tätä olemme treenanneet naksulla)

- Hampaat (koira antaa tutkia hampaat - erinomainen käsky esim. näyttelyitä ajatellen - koira tietää mitä tuomari tulee tekemään)

Olen ottanut uusia käskyjä maltillisesti mukaan, jotta koira ei mene ihan sekaisin. Lähes päivittäin naksuttelemme todella lyhyitä aikoja (2-10min) ja joskus useamman kerran päivässä. Naksuttimen voisi helposti ottaa myös arkielämän tilanteisiin mukaan, jossa koira tekee, kuten siltä pyydetään. Yleensä minulla naksutin unohtuu kotiin, mutta siskojen näyttelytreeneissä naksuttelin Myylle oikein seisomisesta. Täytyy yrittää pitää naksutin nyt taskussa mukana.

Yritän päästä Tommy Wirenin naksutinkurssille - toivottavasti saan sieltä paikan, sillä sieltä tulee varmasti todella hyviä vinkkejä koulutusta varten!

Ja näistä iloisista naksu-uutisista ei niin iloisiin uutisiin. Löysin maanantaina sattumalta Macyä rapsuttaessani sen vasemmasta kyljestä n. 2 cm x 6cm kokoisen patin. Sormiini se ei tuntunut rasvapatilta, mutta toivottavasti eläinlääkärissä se paljastuu joksikin harmittomaksi vain. Lääkäriin menemme perjantaina.

Rikke-raggari oli viikonloppuna Katin ja Mikon kanssa mökillä ollessaan juossut vasemman etujalkansa kannuskynnen solmuun. Kati yritti maanantaina saada sille lääkäriaikaa, mutta kaikki lääkärit olivat niin täynnä, että aika olisi ollut vasta keskiviikkona. Mä sitten soitin Eläinystäväsilääkärille, jonne olimme maanantaina Roopen kanssa menossa hakemaan siedätyshoitopistosta, ja täältä saimme ylimääräisen ajan. Onneksi, sillä maanantaina Rikke ei enää ollut kunnolla suostunut kävelemään jalalla ja oli todella apaattinen. Kannuskynsi poistettiin ja Rikke sai kipulääkettä+antibioottikuurin. Nyt on taas pilkettä silmäkulmassa ja meno vauhdikasta.

Harrastuksia ja puutarhahommia

Perjantaina taas vihdoin tapasimme Myyn kanssa sisaruksia. Paikalla olivat Nova, Rilla, Lova ja Myy. Tyttösten leikit olivat hieman muuttaneet muotoaan, tällä kertaa kovasti kannettiin risuja suussa ja paimennettiin sisaruksia. Tytöt tulivat hyvin toimeen eikä nujakointia esiintynyt. Leikkien päätteeksi harjoittelimme näyttelyseisontaa ja -juoksemista ryhmässä. Hienosti sujuivat nekin kaikilta. Mirkku katsoi myös kaikkien hampaat ja sekin meni ihan hienosti.

Lauantaina pidettiin ihan höntsäilypäivä. Tehtiin kotona naksuttimella muutama harjoitus ja muuten vain vietettiin aikaa puutarhatöiden parissa. Tällä kertaa sormeni välttyivät haavoilta. Myyllä on ikävä tapa napata kiinni rikkaruohoihin joita nypin. Välillä sormeni ovat olleet vahingossa Myyn suussa (ja terävissä naskalihampaissa).

Sunnuntaina päästiin taas pitkästä aikaa hakumetsälle. Tällä kertaa mentiin Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry:n palstan kautta kokoontuvan porukan kanssa. Meitä oli paikalla kolme omistajaa, mutta tälläkin porukalla saatiin ihan toimivat treenit järjestettyä. Itse olen jo muutamassa kerrassa oppinut ihan kauheasti hakujutuista ja innostunut tästä touhusta kovasti! Tämä laji ei siis alkuun ollut meillä harrastulistalla, mutta on sinne nyt kärkipäähän tullut heti agilityn jälkeen. On ihanaa omistaa koira, jonka kanssa on mahdollisuus harrastaa uusia ihania lajeja. Tokihan japanilaisenkin kanssa olisi helposti voinut alkaa hakua harrastamaan, mutta enpä osannut tällaisen lajin pariin hakeutuakaan aiemmin.

Myylle otettiin hakutreeneissä nyt ensimmäisen kerran vieraan ihmisen hakua. Maalimies lähti keskilinjalta juoksemaan piiloon ja piti mennessään ääniä. Myy katsoi tietysti uteliaana perään ja päästäessäni pannasta irti, se juoksi suoraa tietä maalimiehen luokse. Palkkana oli tällä kertaa porsaan munuaista ja kieltä. Viimeisellä kerralla maalimies meni ehkä liian pitkälle, joten Myy palasi mun luokseni tehden ns. "hukan", mutta maalimiehen näyttäydyttyä tyttö lähti reippaasti kohti ja löysi piilossa olleen maalimiehen. Mä odotan innolla jo seuraavia treenejä! Lisää tätä!!!

Agilityä ja paimentamista

Tiistaina käytiin hakemassa Roopelle toinen siedätyshoitopistos. Myy lähti seuraneidiksi ja lohduttajaksi mukaan. Myös tytöt olivat mukana. Siedätyshoitopistoksen jälkeen joutuu viettämään eläinlääkäriasemalla 45 minuuttia mahdollisten reaktioiden takia. Eihän tällä porukalla voinut siellä sisällä olla, kun tytöt (ihmistytöt ja koiratyttö) eivät malttaneet olla paikoillaan. Mentiin sitten sinne eläinlääkärin pihalle leikkimään nurmikolle. Emilia harjoitteli Myyn kanssa luoksetuloa ja mukana seuraamista. On ne kyllä hauska parivaljakko. Emilia tykkää todella kovasti Myystä. Olen tästä ollut hieman ihmeissäni, sillä vanhempia koiria kohtaan ei ole ollut samanlaista ilmiötä. Katsotaan josko se myöhemmin haluaisi alkaa harrastamaankin koirien kanssa jotain lajia.

Keskiviikkona oli normaali agilitypäivä. Myy ja Roope pääsivät molemmat menemään esteistä. Myylle laitoin putkea jo hieman mutkalle ja pidemmäksi. Hienostihan se sujui. Otin myös ensimmäisen kerran "hyppy" (=pelkät siivekkeet) - putki-yhdistelmää ja hienostihan se sujui. Myy onkin kotona ahkerasti harjoitellut putkeen menoa lyhyellä Royal Canin-putkella ja selvästi se on tuottanut tuloksia. Kotona olen aloittanut keppien alkeita Susan Garretin 2x2-metodilla. Alkuun koiralla on siis vain kaksi keppiä, joiden välistä sen täytyy mennä. Kun keppien sisäänmeno sujuu helposta kulmasta, voi kulmaa vaikeuttaa. Kun kaksi keppiä sujuu, lisätään joukkoon 2 keppiä lisää ja harjoitellaan ne kunnolla. Sitten lisätään taas 2 keppiä jne... Tarkoituksena olisi siis, että koira jo alusta asti osaisi itsenäisesti etsiä sisäänmenon oikein tultiin kepeille mistä kulmasta tahansa.

Roopelle oltiin treeneissä tehty hyppytekniikkarata sekä toiselle puolelle juoksurata. Aivan mielettömän mahtavat treenit! Tuota hyppytekniikkaa on kyllä hyvä välillä treenailla. Liian usein tulee treeneissä vedettyä vain pitkää rataa. Toissa treenissä oli viisi hyppyä suorassa linjassa ja toisessa oli putki sekä 5 hyppyä puolikaaressa. Mentiin ensimmäisenä suoraa hyppylinjaa ja hienosti Roope paransi hyppyjään kerta kerran jälkeen. Kaarihypytkin sujuivat hienosti, kun ohjaaja tajusi olla menemättä koiran tielle ja olematta liian lähellä hyppyjä. Juoksuradalla oli puomi ja ensimmäisellä kerralla kontaktit onnistuivat upeasti. Seuraavilla kerroilla kontaktit selvästi otettiin, mutta ei niin hyvin kuin olisin toivonut. Eli treenasimme jälleen kerran kontakteja tuolla juoksusuoralla kovasti. Kepit Roope haki hienosti ja pysyi siellä, vaikka lähdin itse etenemään useamman metrin eteenpäin.

Torstaina olimme Kaisan ja Tipin kanssa katsomassa lampaita. Tipin suoritusta oli todella mielenkiintoista seurata! Tip on nyt hieman reilu vuoden vanha bordercolliepoika, joka on viimeksi käynyt lampailla viime vuonna. Tip on ilmiselvä paimenbortsu, se nimittäin tuntui osaavan homman kuin vettä vaan! Se teki aivan mielettömän hienoja suorituksia!

Myy pääsi myös ensimmäistä kertaa katselemaan lampaita. Kauhulla jo ajattelin, että koko homma menee vain lampaan kakan syömiseksi. Meitä oltiin myös varoiteltu, että heinä on kovin pitkää, joten epäilin näkeekö Myy siellä edes koko lampaita. Huolet olivat turhia, sillä Myy kiinnostui lampaista ja uskalsi mennä niiden lähelle. Ensimmäisellä kerralla lampaiden tuijotus hieman jännitti, joten se haukahteli niille. Rauhoittelin sitä tässä tilanteessa ja rohkaisin menemään eteenpäin. Lopulta haukahtelu unohtui ja Myy seurasi reippaasti lampaita.

Myyn paimenkuvat (c) Kaisa Majanen

Kakkakin maistui, mutta odotettua vähemmän :) Seuraavan kerran päästään lampaille 25.8 sisaruksien kanssa, en malta odottaa!

Ja lopuksi Myyn 14-viikkoismitat: 36,5cm / 8,2kg

Mejäilyä ja remontointia

Viikonloppuna saimme odotettuja vieraita Raisiosta, kun perhe Virko Topi-labbiksineen saapui meille. Maria on tehnyt Topille verijälkeä ja siitä se sitten lähti... Käytiin nimittäin tekemässä koirille verijäljet perjantaina ja ajamassa ne lauantaina. Myylle tein hieman pidemmän jäljen, mutta aika samanlaiseen maastoon kuin viime kerralla. Roopellekin tehtiin pidempi jälki kuin viime kerralla, mutta tällä kertaa hieman helpompaan maastoon.

Topi ja Roope menivät saman jäljen ja Topi aloitti. Topille ei näytetä jäljen alkua, vaan se saa etsiä sen itse ja hienostihan se löytyi! Yhdessä kohtaa me oltiin Marian kanssa jo hieman eksyksissä ja ihmeteltiin, että mihin se jälki oltiinkaan tehty, mutta koiran työtä seuratessa huomasimme kävelevämme juuri oikeaa reittiä. Kulma sujui hienosti ja jatkettiin viimeiselle suoralle siitä. Kaadon olimme laittaneet kiven päälle ja se ensin ihmetytti. Todennäköisesti tuuli painoi hajun kiveltä alas. Mutta lopulta Topi sitten löysi kaadon (=kaninkarva) ja sai palkkioksi iltapalansa+kissanruokaa. Maria halusi kokeilla löytääkö Topi meidän jäljet pois jäljeltä ja hienosti löytyi! Aivan samaa reittiä palattiin tielle, kuin me olimme kulkeneet.

Otin Roopen Topin jälkeen autosta ja ohjasin sen jäljen alulle. Roope löysi hienosti jäljen ja meni ensimmäisen pätkän kulmalle erinomaisesti! Kulmaan heitin nameja, jotka Roope poimi matkaansa. Kulmalta vähän etsittiin jälkeä ja siitä sitten päästiin viimeiselle suoralle. Viimeisellä suoralla tuli pari hukkaa ja taas kaatoa etsittiin kiven vierestä ensin, mutta avustuksella se sitten löytyi kiven päältä. Roopen kohdalla mietin, että kuinka paljon se seurasi Topin jälkiä? Ainakin hukat olivat ihan sen omia metkuja, koska Topi ei sinne mennyt. Toisen hukan kohdalla saattoi tuuli taas painaa jälkeä kauemmas ja olisi ehkä kannattanut hetken matkaa seurata koiraa. Tämä oli ensimmäinen jälki, joka tehtiin yhteisenä toisen koiran kanssa. Hienosti Roope sen selvitti, seurasipa se sitten verijälkeä tai Topin jälkiä.

(c) Maria Virko

Myy otettiin viimeisenä autosta ulos ja omalle jäljelle. Matkalla jäljelle löydettiin ihana iiiiiso vesilammikko, jonne Myy olisi tietysti heti halunnut. Eipä päässyt tällä kertaa. Näytin Myylle jäljen alun ja hienosti neiti heti hoksasi mitä pitää tehdä. Myy eteni hienosti jäljellä ja ajattelin, että sitä varmaan täytyy hyvästä suorituksesta kehua, niinpä sanoin sille "Hyvä Myy". Myy lopetti heti jäljestämisen, tuli mun eteeni ja tuijotti minua. Kun namia ei kuulunut, alkoi piipitys. Koitin saada sen uudestaan jäljelle, mutta aluksi siitä ei meinannut tulla mitään. Lopulta neiti lähti taas jäljestämään. Hieman ennen kaatoa vauhti hidastui ja Myy muuttui epävarmaksi. Eteni kuitenkin kokoajan. Kaato oli kahden puun välissä ja kaadolla oli kaninkarvaa, joka ilmeisesti näytti Myystä tosi pelottavalta. Lopulta kaninkarva nuuhkittiin ja Myy sai palkkioksi hienosta jäljestä kissanruokapurkin.

(c) Maria Virko

Eilen joutuivat koirat taas olemaan pitkän päivän keskenään kotona, kun meillä alkoi työt. Yöllä tämä oli sitten selvästi Myyllä purkautunut omalla touhuamisella:

Torstaina pääsemme vihdoin lampaille! Katsotaan mitä Myy tuumaa näistä uusista otuksista. Olemme Myyn siskojen kanssa menossa lampaita katsomaan elokuussa ja Myyn kasvattaja on järjestänyt meille paimennuspäivän lokakuussa, eli varsin lammasmainen syksy on tiedossa :)