Myyn ekat ohjatut agitreenit

Keskiviikkona agilityä varten lämmitellessä Roope alkoi ripuloimaan rustoluuta. Hetken tuumailun jälkeen totesin, että Roopelta jää tältä keskiviikolta agilityt väliin ja Myy tuuraa Roopea. Onneksi agikoutsimme vetävät samanaikaisesti kahta ryhmää, joista toinen on aloittelevien ryhmä. Tähän ryhmään sitten Myyn kanssa soluttauduimme. Harjoittelimme Myyn kanssa hyppyjä ja eteenpäin irtoamista. Neiti kuumeni aluksi taas ihan hurjasti, eikä meinannut millään malttaa rauhoittua. Onneksi treenien lopulla se jo kuuntelikin jotain. Mutta täytyy jo kahdella esteellä todeta, että on se sähäkkä! Hitsi vieköön! Mä niin odotan, että meillä on koko rata edessä vuoden päästä! Mä niin rakastan tuon koiran työmotivaatiota ja sähäkkyyttä (kysykää vuoden päästä olenko samaa mieltä tuosta sähäkkyydestä ;) ).

Myy-neitokainen on jatkanut kodin remontoimista. Sille ei ilmeisesti meidän kodinhoitohuone kelvannut sellaisena, kuin me ollaan se sisustettu, vaan sinne on täytynyt joka seinälle tehdä omat merkinnät. Meillä menee siis aikanaan kodinhoitohuoneesta remonttiin 3 seinää ja aika monta listaa... Vaikka välillä Myyn syödessä seiniä alkaa miettimään koirien pitämisen järkevyyttä, jo seuraavassa hetkessä pennun ollessa pehmoisena sylissä ja pusutellessa pissaisella suullaan rakastaa tuota otusta niin kovasti <3>

Roope - mun elämäni rakkaus - on saanutkin oman nimikkolaulun. Tätä mä aina lauleskelen sille:

Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan.
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää.
En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Olet joka ikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut,
sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä,
ääriviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää,
En tahdo irtikään päästää,
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Ei sua minusta voi erottaa,
jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos,
kun olit totta hetken.
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
vaikka se olis kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni,
osa lempeää valon kajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
en kuivuuteen hajoa.

Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan .

Kaija Koo - Jos sua ei ois ollut

Myystä mulle tuli mieleen Jukka Pojan Silkkii :D Mutta ehkä me vielä haetaan yhteistä kappaletta...