Topi ja Roope menivät saman jäljen ja Topi aloitti. Topille ei näytetä jäljen alkua, vaan se saa etsiä sen itse ja hienostihan se löytyi! Yhdessä kohtaa me oltiin Marian kanssa jo hieman eksyksissä ja ihmeteltiin, että mihin se jälki oltiinkaan tehty, mutta koiran työtä seuratessa huomasimme kävelevämme juuri oikeaa reittiä. Kulma sujui hienosti ja jatkettiin viimeiselle suoralle siitä. Kaadon olimme laittaneet kiven päälle ja se ensin ihmetytti. Todennäköisesti tuuli painoi hajun kiveltä alas. Mutta lopulta Topi sitten löysi kaadon (=kaninkarva) ja sai palkkioksi iltapalansa+kissanruokaa. Maria halusi kokeilla löytääkö Topi meidän jäljet pois jäljeltä ja hienosti löytyi! Aivan samaa reittiä palattiin tielle, kuin me olimme kulkeneet.
Otin Roopen Topin jälkeen autosta ja ohjasin sen jäljen alulle. Roope löysi hienosti jäljen ja meni ensimmäisen pätkän kulmalle erinomaisesti! Kulmaan heitin nameja, jotka Roope poimi matkaansa. Kulmalta vähän etsittiin jälkeä ja siitä sitten päästiin viimeiselle suoralle. Viimeisellä suoralla tuli pari hukkaa ja taas kaatoa etsittiin kiven vierestä ensin, mutta avustuksella se sitten löytyi kiven päältä. Roopen kohdalla mietin, että kuinka paljon se seurasi Topin jälkiä? Ainakin hukat olivat ihan sen omia metkuja, koska Topi ei sinne mennyt. Toisen hukan kohdalla saattoi tuuli taas painaa jälkeä kauemmas ja olisi ehkä kannattanut hetken matkaa seurata koiraa. Tämä oli ensimmäinen jälki, joka tehtiin yhteisenä toisen koiran kanssa. Hienosti Roope sen selvitti, seurasipa se sitten verijälkeä tai Topin jälkiä.
(c) Maria Virko
Myy otettiin viimeisenä autosta ulos ja omalle jäljelle. Matkalla jäljelle löydettiin ihana iiiiiso vesilammikko, jonne Myy olisi tietysti heti halunnut. Eipä päässyt tällä kertaa. Näytin Myylle jäljen alun ja hienosti neiti heti hoksasi mitä pitää tehdä. Myy eteni hienosti jäljellä ja ajattelin, että sitä varmaan täytyy hyvästä suorituksesta kehua, niinpä sanoin sille "Hyvä Myy". Myy lopetti heti jäljestämisen, tuli mun eteeni ja tuijotti minua. Kun namia ei kuulunut, alkoi piipitys. Koitin saada sen uudestaan jäljelle, mutta aluksi siitä ei meinannut tulla mitään. Lopulta neiti lähti taas jäljestämään. Hieman ennen kaatoa vauhti hidastui ja Myy muuttui epävarmaksi. Eteni kuitenkin kokoajan. Kaato oli kahden puun välissä ja kaadolla oli kaninkarvaa, joka ilmeisesti näytti Myystä tosi pelottavalta. Lopulta kaninkarva nuuhkittiin ja Myy sai palkkioksi hienosta jäljestä kissanruokapurkin.
(c) Maria Virko
Eilen joutuivat koirat taas olemaan pitkän päivän keskenään kotona, kun meillä alkoi työt. Yöllä tämä oli sitten selvästi Myyllä purkautunut omalla touhuamisella:
Torstaina pääsemme vihdoin lampaille! Katsotaan mitä Myy tuumaa näistä uusista otuksista. Olemme Myyn siskojen kanssa menossa lampaita katsomaan elokuussa ja Myyn kasvattaja on järjestänyt meille paimennuspäivän lokakuussa, eli varsin lammasmainen syksy on tiedossa :)
1 kommentti:
Voi eikä tota seinää... :D
Lähetä kommentti