Lampahilla vol 4

Sunnuntaina päästiin neljättä kertaa lampaille. Tällä kertaa tosiaan käytiin Somerolla Woollandiassa katsomassa miltä paimentaminen siellä näyttää. Meno ei näyttänyt ollenkaan siltä, että olisimme koskaan aiemmin lampaita edes nähneet! Ensin syötiin kovasti kakkaa ja sen jälkeen juostiin lampaiden ympärillä ja haukuttiin kovasti... Toisella kerralla otettiin muutamia kertoja pysähtymisiä käskystä ja ohhoh! Myyllä oli korvat ja se jopa kuunteli minua. Rauhoittelin sitä aina hetken verran ja päästin taas juoksemaan lampaiden ympärille. Lampaille olisi kiva päästä kyllä useammin kuin kerran kuukaudessa. Woollandiaan pääsee lampaille myös talvella, joten harkinnassa olisi, josko siellä kävisin talven aikana muutamia kertoja. Ensi kesänä voisi yrittää ryhdistäytyä ja päästä n. kerran viikossa treenaamaan jonnekin.

Myy melkein 6kk (c) Marjo Halmiala

Tiistaina oli meidän toinen tokotunti. Tällä tunnilla aloitettiin harjoittelemaan istumista liikkeestä. Istumisenhan Myy osaa, mutta en ole sitä liikkeestä vielä harjoitellut ollenkaan. Harjoitukset meni hyvin siihen asti, kunnes otin Myyn kanssa "välileikin" vetolelun kanssa. Tästähän neiti pikkasen kuumeni ja lopputunti (=5 minuuttia) menikin vinkuessa ja sählätessä. Kotona olemme nyt harjoitelleet tuota liikkeestä istumista ja lisäksi olemme harjoittelleet katsekontaktia vaihtelevilla pituuksilla. Nyt max. aika katsekontaktiin on 4 sekuntia. Sen jälkeen Myyllä alkaa mennä hermo, kun mitään ei tapahdu ja se alkaa keksimään muuta tekemistä (=lähtee pois, vinkuu, haukkuu tms...). Harjoituslistalla on ollut myös näyttelyseisominen. Alkoi nimittäin itseänikin pikkasen ärsyttämään sunnuntaina, kun neiti ei suostunut sen vertaa olemaan paikalla seisomassa, että saisi siitä kuvan otettua. Nyt Myy malttaa seistä jo pidemmän aikaa paikoillaan! Tätä lisää, niin mulla on messarissa kauniisti seisova kaunis tyttö <3 Messaria varten tarvitsee harjoitella vielä juoksemista naama eteenpäin (ei mun kasvoihin). Sisällä tätä olen yrittänyt vähän ottaa, mutta tilat on siellä rajalliset. Tarvisi siis päästä treenaamaan tuota ulos.

Roopen kanssa käytiin hakemassa taas satsi siedätyshoitoa. Märän syksyn vuoksi Roope on purrut takajalastaan tosi pahasti karvat pois :( Toivottavasti pakkaset pysyisivät, sillä vain nämä helpottavat Roopen oloa. Kortisonia menee nyt sekä suun kautta, että paikallisesti valeltuna ihottumakohtaan. Roope pääsi myös kaverikoiravierailulle Validia-taloille Laulunmaalle. Olipa kiva pitkästä aikaa tavata tuttuja naamoja ja päästä vaihtamaan kuulumisia.

Sunnuntaina suuntaamme Myyn ja Roopen kanssa japaninpystykorvien lenkille Ylöjärvelle. Ja kohta alkaakin sitten agin talvikausi hallitunteineen!!!

Ensimmäinen tokotunti

Vihdoin ja viimein päästiin ensimmäiselle tokotunnille. Tunnin aiheena oli katsekontakti, luoksepäästävyys ja ohittaminen. Katsekontaktissa Myy meinasi alkaa taas komentamaan minua haukkumalla, jos nami ei tullut tarpeeksi nopeasti. Lopputuntia kohden malttoi kyllä odottaa jo muutaman sekunnin pidempään. Kotona ruokaa antaessa otan aina katsekontaktin, mutta tähän asti on riittänyt muutaman sekunnin katse. Täytyy alkaa muuttamaan ja pidentämään tätä katsekontaktia myös ruokaa antaessa.

Luoksepäästävyydessä ei ollut ongelmia. Ei hyppinyt päin, mutta ei ollut kiinnostunutkaan, koska mammalla oli ihanaa makkaraa kädessä. Ohitustreenit tehtiin niin kaukana muista koirista, että siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Otin Myyn kanssa ohittamisen oikealla puolella mukana kulkien.

Lopuksi vielä leikitettiin koiria ja ohjaaja katsoi kuinka me sen homman osaamme. Myyn kanssa ehdotti, että voisin palkata sitä lelulla osaan liikkeistä, koska se palkkautuu sillä niin hyvin. Sitä voisikin ottaa vauhtia vaativiin liikkeisiin, koska Myy helposti kuumenee lelut nähdessään.

Sunnuntaina pääsemmekin pitkästä aikaa lampaille, kun menemme Marjon järjestämään paimennuspäivään Woollandiaan Somerolle.

Aksaa ja kaverikoirailua

Roopen kanssa käytiin viime tiistaina vanhainkodissa kaverikoiravierailulla ja täytyy sanoa, että tulipa ensimmäisen kerran kyyneleet silmiin. Koskettava vierailu erään vanhan alzheimirintautia sairastavan herran luona. Toivon, että voin aikanaan jatkaa kaverikoirailua Myyn kanssa. Roopen kanssa olen tehnyt vierailuja vuodesta 2007 alkaen (puolen vuoden ulkomailla asumista lukuunottamatta).

Keskiviikkona Roopen kanssa treeneissä tuli taas koettua tunteita laidasta laitaan. Jäätiin tahkoamaan radalla putkensuun ohivientikohtaa ja millään en meinannut saada sitä onnistumaan (tässä linkki itsepiirrettyyn rataosuuteen: http://aijaa.com/USTPpq). Lopulta alkoi tulla ihan ärräpäitäkin ja päätin, että nyt on aika pitää taukoa. Käytiin siis radan sivussa hengittelemässä muiden suoritusten ajan ja ilmeisesti tämän hengähdystauon aikana jotain oli prosessoitunut päässäni, sillä seuraavalla kierroksella sain kohdan onnistumaan! Hitsi sitä onnen tunnetta sen jälkeen, kun asia onnistuu epäonnistumisten jälkeen!

Lauantaina pidettiin taas pitkästä aikaa hyyperimiitti kera Rilla&Hannin, Lovan&Jonnan sekä Mirkun, Ollin, Novan ja Hovikuvaajamme Ville Kovasen seurassa. Treffattiin Takkulassa Pirkkalassa, jossa otettiin Mirkun ja Ollin suunnittelemaa agirataa. Myyn kanssa suurinosa aikaa meni rauhoittumiseen, mutta päästiin me muutaman kerran rataakin suorittamaan. Tässä pieni videonpätkä (kuvaaja Ville Kovanen):

Video Myyn agilitaamisesta

 

Kuvassa Nova, Lova, Rilla ja Myy. (c) Ville Kovanen

Treeniryhmät talveksi

Jee, tänään saatiin agiseuralta talven treeniryhmätiedot.

Roope jatkaa agilityn treenaamista Kari Jalosen ja Anne Viitasen koutsaamassa ryhmässä.

Myylläkin alkaa oikein tosi toimet jo ensi viikolla, kun pääsimme Tamskin (Tampereen Seudun koirakerhon) pentutokokurssille. Kurssilla meitä ohjaa Lili Scarpellini, joka itse harrastaa tokoa hovawarttiensa kanssa. Tokon lisäksi Myy treenaa talvella agilityä Lehtosen Sannan opissa Tampereen Koiraurheilijoiden alla :)

Talvi kuulostaa jo nyt, myöhäsistä treeniajoista huolimatta, aivan mielettömän hienolta!

Muuten meidän elämä on viime viikolla ollut kovin tasaista. Roope kävi hakemassa taas siedätyshoitoa allergiaansa ja aloitin sille kutinaan kortisonin. Mitkälie homeet taas tuolla märässä muhii... Myyn kanssa otettiin keskiviikkona Roopen agitreeneissä vähän putkea ja yllättävän hyvin tytön sai rauhoittumaan ennen putkeen lähetystä. Tällä kertaa otettiin ihan istumisesta lähettämistä. Roope kävi torstaina fysioterapeutti-Elinan käsittelyssä ja ilmeisesti Myy oli törmännyt Roopen, koska sieltä löytyi sellainen jumipaikka. Muuten Roope oli oikealta puolelta enemmän jumissa. Tämän takia käännökset vasemmalle ovat siis viimeaikoina takkuillet.

Frontside collie!

Mä silmiäni usko

kun se tyttö teki sen

täydellisen frontside collien

Mä sivuosaan pelkkään jäin

kun se veti yllättäin

täydellisen frontside collien

                                                  Muunneltu kappaleesta: Robin - Frontside ollie

Meidän Myy teki sellaisen tuplavoiton, että omistaja on ihan hymy korvissa ja pää pyörryksissä! Tänä viikonloppuna järjestettiin Tampereella Kaupissa pentu- ja veteraaninäyttely. Tottakai sinne oli päästävä, kun keskiviikkona se vaadittava 5 kk oli tullut täyteen.

Lauantaina tuomarina toimi Maret Kärdi Virosta ja mukaan oli ilmoittautunut Myyn sisaruksista myös Lova, Nova ja Rilla. Saatiin siis tästä jengistä myös kasvattajaryhmä kokoon. Lauantaina paikalla oli kuusi bordercollieta, joista yksi oli veteraani. Muut viisi olivat baby-luokan narttupentuja. Mukana siis näiden Amazeme tähtien lisäksi Keskelt Korpee Erikois Efekti. Amazeme-neidit vetivät luokasta nelosvoiton. Järjestys oli 1. Myy KP:n kera, 2. Nova KP:n kera 3. Rilla ja 4. Lova. Koska muita pentuja ei ollut, Myy varmisti luokkavoitolla ROP-pentutittelin. Ryhmäkehässä kävimme juoksemassa vain kunniakierroksen, vaikka siellä nimenomaan Myy esitti erinomaisia juoksutaitojaan!

Arvostelu oli seuraavanlainen: 5kk erinomaista tyyppiä. Sopusuhtainen ja tyypillisiä rodunomaisia liikkeitä esittävä narttupentu. Hyvät kulmaukset, mutta vielä löysyyttä kyynärpäissä ja lavoissa. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Hyvin narttumainen pää. Liikkuvaiset korvat. Tummat silmät. Hyvin kannettu häntä. Pentumaisen löysät nivelet, saisi vielä vahvistua nivelistä. Kehittymässä sopiva karvapeite. Erittäin lupaava kokonaisuus. Erinomainen kontakti esittäjään.

Ryhmä rämämme palkittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi seuraavan arvostelun kera: Kokoelma neljästä narttupennusta, joista tulee eritt. tasokas ja yhtenäinen vaikutelma. Liikkeiden osalta riippuu esittäjän taidosta saako rodunom. liikkeet esille. Erinom. luonteet. Tummat silmät. Hyvä raajaluusto. Ikään nähden erittäin hyvin kehittynyt.

Sunnuntaina tuomarina toimi Pirjo Aaltonen ja näyttelyssä oli meidän lisäksi Nova-sisko sekä vastassa urosten baby-luokassa Danny-poika, joka on todella upea uros! Danny saikin KP:n ja tällä varmisti kisaavansa rotunsa parhaasta tittelistä. Myy ja Nova olivat jälleen luokassa kahdestaan ja Myy veti pidemmän korren. Molemmat tytöistä saivat KP:n. Myy pääsi kisaamaan rotunsa parhaasta-tittelistä Dannyn kanssa ja veikin voiton liikkeiden perusteella. Olinkin ennen kehää katsonut tuomarin arvostelua ja huomannut hänen arvostavan hyviä liikkeitä. Niinpä kaatumisen uhalla painoin täysillä menemään mutavellissä ja se kannatti!

Tässä vielä Myyn arvostelu: Erittäin tyypillisesti liikkuva narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet ja selvä sukupuolileima. Kauniisti asettuneet korvat. Pää saa iän myötä vahvistua. Riittävät, sopusuhtaiset kulmaukset. Hyvä runko ja ylälinja. Erinomaiset sivuliikkeet, joissa hyvä askelpituus. Hyvät liikkeet edestä ja takaa.

Ja vielä lopuksi Myystä hieno seisomakuva, jonka Mirkku sai napattua:

                                                               (c) Mirkku Huhtala

Japsien agirotukisoissa ja Myyn ensimmäiset terveystulokset!

Hups, päivittäminen on taas vähän jäänyt! 

Viime viikonloppuna kisattiin takkujen kisoissa japaninpystykorvien agilityrotumestaruudesta. Olin ilmoittanut Roopen kisaamaan ja luvannut olla koko päivän töissä kisoissa. Aamu alkoikin klo 7.20 telttojen pystyttämisellä ja jatkui kanttiinissa iltapäivään asti. Kolmosluokkien alkaessa otin Roopen lämmittelyyn. Japaninpystykorvien rotumestaruudet ratkottiin kahden radan tuloksen perusteella. Ensimmäinen rata oli agirata ja tuomarina toimi Sari Mikkilä. Roopen kanssa saimme radalta hylätyn. Hukkasin koiran hypyllä ja se sinkosi hakemaan väärää päätä putkesta. Seuraavaksi Sari oli tehnyt meille hyppyradan. Sieltä saimme tulokseksi 5 virhepistettä, koska itse tukin Roopen pääsyn kepeille. Pojalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä kepeille väärältä puolelta. Näillä tuloksilla Roope oli tänä vuonna rotumestaruuskisojen KOLMAS! Tässä vielä kuva päivän voittajista:

Rotumestari II Anna Savolainen ja Nelli (Agrarium Qicell of Accel),Rotumestari Enni Niemi ja Paisti (Kannibalen's Fleetwood Mac) ja me. (c) Susanna Neva

Maanantaina oli kotipäivä ja käytiin koko perhe metsäretkellä. Retken jälkeen otettiin Myyn kanssa vähän keppejä fribee-palkalla. Kyllä taas pikkuneiti kuumeni niin, että naapuritkin kuulivat... Täytyy keksiä sille vähän vähemmän mukavaa palkkaa ensi kerralla.

Keskiviikon agilitytreeneissä oli teemana jälleen valssit. Ne vaan kertakaikkisesti eivät suju. Toiseen suuntaan ne lopulta alkoivat sujua, mutta Roope tuntuu olevan kovin jäykkä kääntymään vasemmalle, joten ne eivät sujuneet niin hyvin. Täytynee treenata tuota vasemmalle kääntymistä. Fysioterapeuttikin sille on varattu lokakuun alkuun, joten katsotaan mitä se sanoo.

Torstaina Myy pääsi Emilian kanssa taas muksukoutsitunnille. Aiheena oli tällä kertaa temput. 45 minuutin aikana ehdittiin miettä monta erilaista temppua joita voisi kotona harjoitella ja niihin annettiin ohjeet miten opettaa. Temppuina olivat mm. jalkojen väliin tulo ja kävely koiran ollessa jalkojen välissä, oravaistunta ja maassa ryömiminen. Emilian mielestä osa tempuista oli tosi tylsiä, mutta itse sain vinkkejä uusiin temppuihin. Mulla on niin huono mielikuvitus, että en keksi uusia opetettavia tmppuja. Ensi viikon agikerta jää väliin, kun olen Helsingissä koulutuksessa, onneksi saamme korvata sen myöhemmin, sillä sitä kertaa Emilia kovasti odotti. Täytynee ehkä ilmoittaa se seuraavalla kerralla ihan muksuagikurssille suoraan... Illalla kävimme Myyn kanssa vielä harjoittelemassa näyttelyjuttuja siskojen sekä kahden muun Tamperelaisen bortsun omistajan kanssa. Myyllä alkaa jo hienosti sujumaan tuo juokseminen, mutta vielä tarvitsee seisomista vähän harjoitella.

Perjantaina tehtiin taas yhdessä pihaa, Myy osallistui hommaan levittämällä multaa ympäriinsä. Myöhään illalla saimme myös Optigenilta odotetut tulokset. Testautin Myystä jo nyt SBCAK ry:n joukkotarkastuksen mukana CEA:n (bordercollieilla esiintyvä silmäsairaus) Tuloksena tuli, että Myy on kantaja. Myy ei siis itse tule sairastumaan ko. sairauteen, mutta kantaa sitä. Tulevaisuudessa, jos Myyllä haluaa tehdä pentuja, täytyy tämä sairaus huomioida niin, että Myy astutetaan vain terveellä uroksella. Jos se astutettaisiin kantaja-uroksella olisi puolet pennuista sairaita ja puolet terveitä.

 Lauantaina käytiin ensin aamusta japsilenkillä koko lauman kera ja illalla tavattiin Myyn siskosten kanssa Räsäsen Minna, joka auttoi meitä näyttelytreeneissä ja siisti jokaisen pennun korvat. Isot kiitokset Minnalle neuvoista, korvien siistimisestä ja herkullisesta omenapaistoksesta!

Muksukoutsitunti, kaverikoirailua ja paimentamista

Torstaina koitti Emilian kolmas muksukoutsitunti. Teemana oli istu-maahan-seiso sekä luoksetulo. Emilia halusi ottaa tällä kertaa tunnille mukaan Roopen, mutta onneksi olin ottanut myös Myyn mukaan. Ennen kuin tunti alkoi, oli Emilian mielipide koirasta muuttunut, sillä Roopea kiinnosti vain muut koirat, maton tuoksut ja oikea emäntä. Hain siis pikaisesti Myyn autosta, käytin pissalla ja vein Emilialle. Myy juoksi innoissaan hallin ovelle ja suoraan Emilian luo. Tältä koiralta ei kyllä intoa puuttunut pienen ohjaajansa kanssa. Tunnilla ehdittiin tehdä erilaisia tehtäviä mm. Emilian peruuttaessa Myyn piti seurata Emilian edessä ja kun pysähdyttäessä istua. Samaa mentiin myös maahanmenolla ja seisomisella. Lisäksi otettiin maahanmenoa, istumista ja seisomista ilman liikettä. Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa. Emilialle tuntui taas 45 minuuttia olevan liian pitkä aika, mutta sinnikkäästi se jaksoi kuitenkin loppuun asti. Ensi kerralla aiheena on temput.

Muksukoutsitunnin jälkeen minä riensin Roopen kanssa syksyn ensimmäiselle kaverikoiravierailullemme Rekola-kotoon Kangasalle. Käynnillämme oli tutustumassa uusia kaverikoirakoita ilman koiriaan ja käynnin jälkeen kävimme koirinemme yhteislenkillä. Seuraavalle vierailulle pääsee yksi tutustujista koiransa kanssa ja seuraavat sitten yksitellen tuleville vierailuille. Saimme useamman uuden koirakon tämän vuoden kaverikoirakurssilta ryhmäämme, tämä on todella hienoa, sillä ryhmämme on toiminut vain muutamien aktiivisten koirakoiden varassa. Välillä käyntejä on jouduttu perumaan liian vähäisen koiramäärän vuoksi. Näiden käyntien jälkeen jää itselle niin mukava mieli! Toivon tulevaisuudessa saavani Myystä jatkajan Roopen jäädessä eläkkeelle. Tällä hetkellä Myy on erittäin kiinnostunut ihmisistä ja rakastaa rapsuttelua.

Lauantaina koitti taas Myyn suuri ja odotettu päivä, neiti nimittäin pääsi taas lampaille. Kävin Kaisan ja Tipin kanssa jälleen Orivedellä Kilposilla ja tällä kertaa ohjaajanamme toimi Jenniina. Myyn kanssa aloitimme ja neiti muutaman kakan syötyään tajusi taas homman jujun ja alkoi "jahtaamaan" lampaita. Tällä kertaa Myy tajusi aika hyvin pysyä lampaiden toisella puolella ja otimme jopa "kepin" (termit eivät ole vielä hallussa ;) ) pitämään Myytä lampaiden toisella puolella. Kyllä muuten otti omistajalla reisiin tuo juosten peruuttaminen! Emännän kunto loppui ennen koiraa ja siihen olikin hyvä jättää ensimmäinen kierros. Toisella kierroksella aloimme enemmän kuljettaa koiria, eli min kääntyilin vasemmalle, oikealle ja kuljin lauman läpi. Myyn tehtävä oli hakea minun kanssa "tasapainoa" pysymällä lampaiden takana ja hakeutumalla sinne takaisin, kun minä kävelin lampaiden läpi sen "puolelle". Nämä alkoivat mielestäni sujua jo aika hyvin! Kävimme vielä kolmannen lyhyen kerran tekemässä tätä samaa. Kaisa ja Tip jo harjoittelivat eri kautta kiertämistä. Ensi kesäksi meidän täytyisi saada "maahan"-käsky vahvaksi. Tällä hetkellä en siitä ota vielä paineita ;)