Syttyminen

Keskiviikkona Myyn agilitytreenien jälkeen aloin miettimään koiran syttymistä. Myy on selvästikin syttynyt agilitylle. Se rakastaa lajia kovasti ja tekee mielellään. Palkkautuu jo pelkästään sillä, että pääsee menemään esteitä. Mikään muu laji ei ole vielä saanut samanlaista reaktiota aikaan. Mietiskelin myös, että mikä saa useat koirat syttymään juuri agilityyn? Lampaille Myy ei vielä syttynyt viime syksyn aikana, mutta kokeillaan sitä lajia sitten taas toukokuussa, josko talven aikana olisi jotain tapahtunut. Tokoakin tekee mielellään, mutta se samanlainen polte, kuin agilityssä on, puuttuu. Toisaalta tokoa on paljon helpompi harrastaa, kun koira on rauhallisempi. Agilityssä saakin olla virtaa ja revittelyä. Myy kyllä rakastaa kovasti kaikkea mitä sen kanssa vaan jaksaa touhuta. Se mm. yksi siivouspäivä kulki koko ajan mun perässä ja katsoi mitä mä siivoan. Sängyn alta tyttöjen leluja kaivaessa se tuli viereen ja tarkasti jokaisen lelun, jonka sieltä löysin. Ja kaikki asiat tehdään aina häntä heiluen. Tätä mä rakastan bortsuissa, tuo iloinen hännänheilutus ja tekemisen ilo.

Minulla on kaksi lempivideota bordercolliesta. Näistä videoista välittyy se tekemisen ilo ja hännän heilutus, joita rakastan. Ensimmäinen on Myyn kasvattajan Marjon kuvaama tilanne, jossa pentue saa etsiä ruokaansa nurmikolta (löytyy pentueen blogista: http://amazeme2.blogspot.fi/ En saa linkitettyä suoraa linkkiä) ja toinen on Myyn siskosta Novasta kuvattu jälkivideo (näitä videoita voit käydä katsomassa Novan omasta blogista: http://iitunova.blogspot.fi/).

Ja jos sitten muutama sana harrastuksista. Myyn kanssa on jatkettu agilityssä kontakteja ja hyppyjä. Uutena otettiin viimeksi pussia ja se sujui melko mallikkaasti. Itsellänikin on kovasti intoa tuon koiran kanssa tekemiseen. Tokossa päästiin treenaamaan kisoihin tähtäävään ryhmään ja tänään on ensimmäinen tuntimme. Ensimmäinen ulkomaan näyttely on nyt päätetty ja ajattelimme suunnata sen Ruotsin suuntaan. Emme sieltä voi mitään vastaanottaa, mutta otamme tämän näyttelyn ihan uutena kokemuksena laivamatkoineen päivineen :)

Roopen kanssa menee agitreeneissä aivan mielettömän hienosti. Se on taitava ja osaava poika. Niinpä päätin alkaa katsomaan ihan virallisia kisoja. Nyt kun viimeiset dopingit ovat poistuneet, niin voisimme ottaa muutamia startteja.

 

 

Ammuskelua, agilityä ja kaupungilla kiertelyä

Parin viikon aikana olemme ehtineet tehdä vaikka mitä. Olemme treenanneet agilityä kolmena päivänä ja edistyneet siinä jo kovasti! Ollaan Myyn kanssa otettu hyppysuoria erilaisilla tavoilla palkaten. Ollaan alettu ottamaan nyt hyppykaarroksia ja ne ovat edistyneet hienosti. Samoin paikallaan pysyminen lähdössä on hieno! Ja muutenkin Myy on rauhoittunut agilityn saralla kovasti. Edelleen sillä välillä menee lujaa, mutta esim. lähdössä odottaa jo hiljaa lähtölupaa. Hyppyjen lisäksi ollaan otettu vähän putkea ja alettu treenaamaan kontakteja. Kontaktit haluan ehdottomasti varmoiksi ja olenkin alkanut niitä treenaamaan käänteisessä järjestyksessä. Tällä hetkellä treenaillaan kovasti pysyvyyttä erilaisilla häiriötreeneillä.

27.12 kävin kaverillani lenkkeilemässä ja samalla kaverin mies ampui meille muutamia laukauksia. Aluksi otettiin todella hiljainen ampuminen ja lisättiin sitten voimakkuutta. Myy reagoi kyllä laukauksiin ja irrotti lelustaan otteen, mutta jatkoi heti leikkiä, kun houkuttelin sitä mukaan. Ei perääntynyt tai muutenkaan tuntunut olevan peloissaan. Tästä on hyvä jatkaa ammuskelutreenejä :) Uutena vuotenakaan ei reagoinut juurikaan paukkuihin. Alkuun maatessaan nosti kovien paukkujen aikana päätään ja ihmetteli mistä ääni tuli, mutta loppuillasta ei reagoinut enää mitenkään. Ja tasan klo 24 alettiin sitten koko jengillä nukkumaan.

Tänään sitten vihdoin ja viimein päästiin toteuttaan pitkään suunnittelemani juna-Tampere-reissu. Antti vei minut, Myyn ja Emilian Lempäälän rautatieasemalle ja siitä sitten matkattiin Tampereelle. Myy käyttäytyi junassa tosi kauniisti. Istui vieressäni ja ihmetteli matkaa. Pikkasen meinasi loppumatkasta jännittää ja Myy alkoi vähän piipittämään. Sama piipitys jatkui myös  kaupungilla kävellessä. Kuitenkin Myy käveli kokoajan reippaasti eikä perääntynyt, laittanut häntää jalkojen väliin tms... Hämeensillan isot patsaat olivat kovin epäilyttäviä ja ne piti haukkua mennen tullen. Käveltiin ensimmäisenä Koirakahvila Vainuun (www.koirakahvilavainu.fi) kahville, mehulle ja herkuille. Myylle tietysti ostettiin oma iso keksi, jota oli hyvä lattialla mutustaa. Kahvilasta käveltiin sitten nukkekotiostoksille ja Antti tuli meitä sieltä hakemaan autolla kotiin. Täytyy kyllä jatkossakin ottaa noita kaupunkipäiviä ja kulkea siellä mm. bussilla. Siihen nähden, että Myy on elänyt täällä maalla emmekä ole juurikaan vilkkailla paikoilla käynyt, olen erittäin tyytyväinen sen käytökseen! Niin reipas pieni reissulainen!

Myy-murulainen 8 kk

                                           

Blogin hiljaiseloa

Blogi on viettänyt taas lähes kaksi viikkoa hiljaiseloa. Oikeasti emme ole olleet tuota aikaa tekemättä mitään, vaan olemme ahkerasti treenanneet Myyn kanssa niin agilityä kuin tokoakin. Roope taas on päässyt agilityyn vain kerran kahden viikon aikana.

Myy tuumailee

Myyn kanssa olemme agilityssä keskittyneet eteenpäin lähettämiseen ja siihen, ettei palkka tulisi minulta vaan joltain muulta tai olisi maassa. Tässä olemme edenneet todella kivasti, eikä Myy enää tuijota minua ja pystyy etenemään jo vähän mun edellä! Toinen asia, missä olemme hieman edistyneet on esteen takana odottaminen ja lähteminen esteille vasta luvan saatua. Esteistä olemme harjoitelleet vain hyppyjä pumppereilla sekä putkea. Tänään treeneissä mukaan tuli "kontaktit". Varsinaisesti koko kontaktia emme tule piiiiitkään aikaan ottamaan, vaan aloitamme kontaktien treenaamisen alastulokontaktilla. Nyt alkuun haetaan oikeaa asentoa ja pikku hiljaa vaikeutetaan niin, että minä alan enemmän liikkua. Tämäkin sitten joskus tulevaisuudessa.

Myy ja äititonttu

Roopen kanssa meillä tuli viime viikolla takapakkia agitreeneissä. Mullahan on aina ollut ongelma miettiä radalla oman juoksemiseni nopeutta, yleensä olen liian edellä koiraa. Viime viikon treeneissä tämä korostui varsinkin ensimmäisellä radalla, sillä Roope oli todella hidas eikä ollenkaan normali (se kävikin oksentamassa ennen ensimmäistä rataa). Toiselle radalle saatiin jo vähän vauhtiakin mukaan. Harjoittelimme pitkää rataa kahteen eri osaan katkottuna ja me Roopen kanssa päästiin kokeilemaan sitten kokonaisuudessaan tuota rataa. Tehtiin siellä sitten nolla, jonka ansiosta saan leipoa seuraaviin treeneihin kakun. Multa tilattiin suklaakakku, joten ajattelin tehdä pitkästä aikaa pätkiskakkua.

Roopelainen

Myyn tokotreeneissä olemme keskittyneet vanhojen asioiden toistoon (seuraaminen, seuraamisesta seisominen sekä istu-maahan-seiso). Lisäksi olemme alkaneet ottamaan näitä enemmän häiriön alaisena (mm. parkkipaikalla ja agilitytreeneissä). Seuraamisesta seisominen on alkanut jostain syystä tökkiä, mutta jospa siihen ensi vuonna saisi taas vinkkejä. Päästiin Myyn kanssa jatkamaan toisessa tokoryhmässä ja jos Myyn nykyinen ryhmäkin jatkaa, niin päästään oikein tehotokoileen. Tosin, aloitan tammikuussa työn ohessa koulun, joten katotaan mitä harrastuksia joudun sen takia jättämään pois...

Ilona, Emilia ja Myy

Joulu ollaan vietetty rauhallisesti kotona. Koirat eivät tänä vuonna saaneet yhtäkään pakettia (ovatkohan olleet niin tuhmia?), mutta annoin niille oikein jättiluut. Myy kiitti luusta ja varasti vielä Roopenkin luun syötäväkseen...

 Onni on oma BC

Messari

Näyttelyihmisten vuoden kohokohta on joulukuussa järjestettävä Messukeskuksen Helsinki Winner & Voittaja-viikonloppu. Sinne oli Myynkin kanssa heti pakko päästä, vaikka kisaammekin vasta pentuluokassa. Näyttelyyn oli tänäkin vuonna ilmoitettu 16 000 koiraa, eli mikään pieni tapahtuma ei ole kyseessä! Oheisohjelmaakin oli jos jonkinlaista; tokoa, agilityä, flyballia, etsijäkoiria, avustajakoiria, lasten lelukoirakilpailuja, namin syöntikisa jne... Lisäksi paikalla oli erilaisia koiratarvikefirmoja myymässä tuotteitaan.

Myy japsilenkillä vahtimassa valkoisia lampaita (c) Nea Neva

Aamulla aloin pakkaamaan loppuja tavaroita kasaan ja huomasin, etten löydä Myyn numerolappuja mistään! Kotona ei ole mahdollista tulostaa, joten koitin soittaa ensin Mirkulle, joka oli lähtenyt jo matkaan. Seuraavaksi soitin Myyn kasvattajalle Marjolle, joka sanoi, että saisin numerolaput messarin toimistosta. (En muuten ole niitä lappuja vielä tähänkään päivään mennessä vaikka olen 100% varma, että olen ne tulostanut...) Lähdimme siis kotoa matkaan lauantaina 7.45. Helsingissä olin n. 9.30 ja tällöin Messukeskuksen parkkiin oli aivan älyttömät jonot! Onneksi Mirkku soitti ja kertoi, että Hartwall-areenalta löytyisi paljon vapaita paikkoja ja se olisi aivan Messukeskuksen vieressä. Sinne sitten suunnistimme ja totta tosiaan, pysäköintitalo oli aivan tyhjä ja pääsimme ajamaan suoraan sisään. Seuraavaksi etapiksi otin numerolapun saamisen, mutta se olikin älyttömän helppoa, sain sen nimittäin suoraan ovelta! Tämän jälkeen suunnistin kehän laidalle.

Bortsutaikuiset alkoivat klo 10.00, mutta pennut oli siirretty eri tuomarille päivän viimeiseksi roduksi. Halusin kuitenkin aamusta asti olla paikalla katsomassa bortsuja ja juttelemassa tuttavien kanssa. Päivä kuluikin shoppaillessa ja jutellessa muiden bortsuihmisten kanssa. Myy käytti päivän leikkiessä siskojensa kanssa. Launtaina paikalla olivat hyypereistä Myyn lisäksi Rilla ja Nova. Vihdoin, pitkän päivän päätteeksi päästiin kehään, jossa tuomarina toimi Bo Skalin Ruotsista. Lauantaina paikalla oli 6 narttupentua. Myy oli pennuista neljäs ja sai KP:n. Sisaruksista Rilla oli toinen KP:n kera ja Nova kolmas KP:lla! Hyvä Hyyperit! Ja onnittelut vielä kerran Myyn sisaruksille!  Tässä vielä Bon arvio Myystä: "Ihana luonne. Hyvä pää. Oikeat mitat. Hieman löysä takaa. Hyvä selän pituus. Kääntää etutassujaan ulospäin. Liikkuu takaa hyvin".

(c) Jonna Manninen

Kehän jälkeen suunnistimme Myyn kanssa hotelliin. Olin varannut meille yön Cumulus Olympiasta ja kaveriksi sain Roopen kasvattajan Ninan kera Ompun (Donorei Onnellinen Omppu), Viivin (Donorei Luwes Putih) ja Oliverin (Donorei Letusan Bahaya). Illalla kävimme syömässä ravintola Bakersissa Myyn kasvattajan, kasvattien omistajien ja tuttavien kanssa.

Sunnuntaina lähdimme aamusta n. 7.30 taas Messukeskusta kohti. Tällä kertaa pysäköin Messukeskuksen parkkihalliin. Bortsuille oli tullut tuomarinmuutos, joten Myyn arvosteli Jaana Hartus. Jaana kehui kehässä Myyn pitkää häntää. Arvostelu näytti sunnuntaina seuraavalta: "Pitkälinjainen varsin lupaarunkoinen nuori narttu. Hyvä ylälinja, varsin hyvä pää. Hieman kookkaat silmät. Varsin lupaavat kulmaukset, samoin liikkeet". Sijoitus oli sunnuntaina neljästä pennusta toinen kera KP:n. Sunnuntaina hyypereistä mukana olivat myös Nova (4.s) ja Lova (3.s).

(c) Kati Nenonen

Sunnuntai menikin Myyllä nukkuessa messarin lattialla. Taisi reissu olla pienelle pennulle aika rankka. Kotiin tarttui messarin putiikeista jos jonkinlaista syötävää, lelua ja hihnaa :) Myylle saatiin kovasti kokemuksia ja olenkin erittäin tyytyväinen Myyn saamiin arvosteluihin ja käytökseen Messarissa.

Vanua siellä ja täällä

Myy joutui käymään jalkansa vuoksi eläinlääkärissä 16.11. Jalka röntgenkuvattiin, mutta mitään  oiretta selittävää sieltä ei kuitenkaan onneksi löytynyt. 10 päiväksi saatiin kuitenkin sairaslomaa ja tulehduskipulääkekuuri. Tässä Myy-neiti rauhoitettuna röntgeniin lähdössä:

Myyn sairasloma on onneksi nyt loppunut. Alkoi neiti vähän keksiä itselleen puuhaa päivänratoksi ja rikkoi monta leluaan sekä makuualusensa:

Sairasloman aikana ollaan ahkerasti treenattu tokoa sekä kotona että treeneissä ja siinä on alkanut näkymään tuloksia! Jääviä liikkeitä (istumaan/maahan) ollaan saatu kovasti eteenpäin (istumaan/maahan). Nyt olen alkanut ottamaan pelkkää seisomista, jotta pääsisimme ensi vuoden syksylle kisakuntoon. Paikkaolokin sujuu jo hienosti useamman sekunnin :D Täytyisi alkaa harjoittelemaan liikkeitä myös ulkona, sillä olemme tehnyt näitä vain sisällä. Lisäksi voisimme mennä harjoittelemaan näitä eri paikkoihin. Toko-liikkeiden lisäksi olemme saaneet näyttelyseisomisen hienoon malliin. Myy jaksaa kiltisti jo odottaa seisoen namia. Nyt voisi neidistä saada ihan kivan seisomiskuvankin ;) Mirkku, otatko kameran mukaan, kun seuraavan kerran treffaamme!

Viime viikon tokotreeneistä on vielä pakko mainita eräs hauska Myyn tekonen. Mentiin treeneissä toko-hyppyä (ilman mitään korkeutta). Kouluttaja oli hypyn toisella puolella antamassa Myylle namia ja minä lähetin sen hypyn toiselta puolelta. Annoin Myylle hyppykäskyn ja neiti sinkosi matkaan. Myy ehti kiertää hyppyesteen tolpan 3 kertaa ennenkuin me ehdittiin kouluttajan kanssa reagoida ollenkaan. Tuumailtiin vaan, että on se nopea :D No, sitähän se on. Tekee innolla ja vauhdikkaasti jokaisen liikkeen. Tämä heijastuu taas kestävyyteen, sillä usein Myy kestää esim. maassa 1-2 sekuntia ja jos palkaa ei tuossa ajassa ole tippunut, keksii neiti omia juttujaan ja alkaa tarjota kaikkea mahdollista. Kotona kestävyys on tuplasti parempi kuin treeneissä. Toki olemme treeneissä päässeet tämän asian suhteen jo hieman eteenpäin, mutta aika hitaasti... Tykkään silti, että tuo koira on tuollainen häseltäjä <3 Ärsyttäisi kovasti, jos sitä ei kiinnostaisi mun kanssa tekeminen ollenkaan tai se olisi kovin rauhallinen/flegmaattinen töitä tehdessä.

Tällä viikolla emme kuitenkaan pääse vieläkään agilityyn, sillä Antti on ulkomailla työreissussa. Tänään suuntaamme kuitenkin taas tokotunnille. Täytyisi saada aikaiseksi vetää Myylle verijälkeä. Tänä aamunakin nimittäin oli sellaista nenätyöskentelyä ulkona, että sitä kannattaisi varmasti hyödyntää.

Liebster-haaste

Blogini on saanut kahdelta eri lukijalta Liebster blog-haasteen, kiitos Nina ja Mirkku tästä. Kieltämättä teidänkin blogit ovat minulla ahkerassa luvussa :)

 

"rakastettu, suosikki"

                                
       Haasteen säännöt:          

• Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
• Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
• Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Mistä ihmeestä tiedän kuinka paljon blogilla on lukijoita? Lueskelen säännöllisesti muutamia sisustus-, leivonta- ja koirablogeja. Laitan tähän muutaman blogin, joilla arvelen olevan alle 200 lukijaa:

• Remu-Eemelin metkut
• Jangas-walesinspringerspanielit
• Kakkukupu-leivontablogi

Sekalaista

Blogi on elänyt hiljaiselossa oman jaksamattomuuteni vuoksi. Elämä on ollut tänä syksynä hyvin rankkaa koirien sairastamisen, vanhempieni eron ja nyt viimeisimpänä tätini kuoleman vuoksi. Olen silti yrittänyt jaksaa harrastaa normaalisti koirien kanssa, jotta saisin ajatukseni kaikesta pois. Tämä on kieltämättä ollut hyvin tehokasta, elämässäni on siis ollut ½-2 tunnin taukoja, jolloin olen vain nauttinut rakkaiden koirieni kanssa touhuamisesta. En tiedä miten olisin ilman koiriani taas jaksanut, ne ovat kyllä olleet minulle aina tuki, joita vasten olen saanut rauhassa itkeä ja joita vasten pääsen taas nousemaan ylös ja jatkamaan.

Macy-muorille kasvoi lokakuun toisella viikolla patti oikean silmän alle. Katselin pattia viikon verran ja varasin eläinlääkärille ajan 24.10. Patti kuitenkin puhkesi viikon alussa, joten päätimme eläinlääkärin kanssa jäädä vain seurantalinjalle. Muutamassa päivässä patti oli taas kasvanut takaisin ja niinpä kävin maanantaina 29.10 eläinlääkärissä tarkastuksessa. Patti johtui haljenneesta hampaasta ja sitä kautta levinneestä tulehduksesta. Hammas poistettiin leikkauksella 31.10. Leikkauksen aikana Macyn sydämestä oli kuulunut sivuääni ja leikkauksen aikana nieluun asennettu tuubi ärsytti limakalvoja niin paljon, että Macy rohisi pahasti pari päivää leikkauksen jälkeen. Olin todella huolissani Macystä, kun kävin hakemassa sen eläinlääkäriasemalta, mutta hyvin on muori toipunut. Keskiviikkona menemme jälkikontrolliin. Jännittää kovasti kuuluko sydämestä vieläkin sivuääni...

Myyn kanssa olemme jatkaneet tokotreeneissä ja ne ovat olleet kyllä todella hyviä. Olemme treenanneet toisten koirien ohittamista, liikkeestä istumista, maahan-seiso-käskyä ja katsekontaktia. Edelleen neiti on kovin kärsimätön ja lelulla palkkaaminen on todella vaikeaa. Myy nimittäin menee ihan sekaisin lelulla palkkaamisesta ja ne vähätkin keskittymisen rippeet katoavat taivaan tuuliin... Agilityssä taas lelupalkka toimi ainakin ensimmäisellä kerralla. Mentiin hyppytekniikkatreeniä neljällä esteellä. Koska Myy ei osaa vielä odota-käskyä, niin seuratoveri piti Myytä paikoillaan ja minä kutsuin estesarjan toisessa päässä. Ensimmäiset kerrat menivät ihan sähläämiseksi, mutta lopulta neiti tajusi idean ja hyppi sarjan hienosti läpi. Huomasimme myös koutsimme kanssa, että mun ei kannata itse palkata Myytä lelulla, vaan lelu tulee joltain muulta. Tämä sen takia, että Myy on kovasti minussa kiinni ja seuraa minua paljon. Jospa saisimme tällä toiselta tulevalla palkalla Myyn huomion minusta pois. Perjantaina kävimme myös Myyn ja sisarusten kanssa agilityä treenailemassa Järvenpään Elinan opissa. Myy sähläsi ihan hirveästi ja niinpä siinä sitten viimeisellä hyppykerralla kävi, että se juoksi hypyn siivekettä päin ja löi siihen vasemman etutassunsa. Vinkui kovasti ja ontui jalkaa. Kotona hoitona oli KKK eli kylmä, koho, kompressio ja makasimmekin jäiset puolukat tiukasti jalkaan sidottuina sohvalla. Jalka ei ole kuuma, eikä turvoksissa, mutta edelleen Myy sitä välillä ontuu. Katsomme vielä, josko se tästä, mutta loppu viikosta otan jo eläinlääkäriin yhteyttä, jos jalka ei ala paranemaan.

Roope näytti torstaina 8.11 parasta osaamistaan ja meni todella taitavasti treeneissä. Mä olen niiiiiin ylpeä mun pienestä miehestä! Se on kyllä tosi taitava agikoira. Mun taas tarvisi kovasti treenata omaa ajoitusta kentällä, mä olen joko liian edellä tai liian takana koiraan nähden... No, jospa talvella ottaisin tämän asian suhteen itseäni niskasta kiinni. Roopelaisen ohjelmistoon kuuluu taas tänään siedätyspistoksen haku. Takajalan pureskelu on helpottanut ja vähensin hieman kortisoniannostusta. Jos pureskelu ei taas ala, aletaan annostusta pikku hiljaa taas lopettamaan. Talvella toivottavasti pärjäisimme ilman koko kortisonia.