Pitkästä aikaa!

Vihdoin ja viimein saan taas aikaiseksi tänne kirjoitella. Päivitykset ovat jääneet omaa laiskuuttani pois, toisaalta ihan hirveästi mitään ihmeellistä ei meillä ole tapahtunut edes.

Maaliskuun lopulla tehtiin koko perheen + Myyn voimin reissu Tukholmaan ja vietettiin siellä pääsiäinen. Myy-neiti oli todella reipas koko reissun ajan ja kulki hienosti niin laivalla, hotellissa kuin Tukholman vilinässä. Yhdistettiin pääsiäislomaan kätevästi myös Tukholmassa järjestetty KV-näyttely. Paikalle oli ilmoitettu 4 bortsua, joista 1 oli pentu, 1 uros ja 2 narttua. Myy sai EH:n seuraavin arvosteluin: "Vielä kovin kevyt ja kehittymätön narttu, jolla pitäisi olla enemmän luustoa. Hyvä kroppa ikäisekseen. Tyypilliset takakulmaukset. Feminiininen pää. Liikkeiden pitäisi olla pehmeämmät." Tuomarina toimi Dan Ericsson. Olen samaa mieltä tuomarin kanssa arvostelusta. Toisaalta hieman ihmettelin tuomarin linjaa, sillä uros sai tuomarilta EH:n, koska se oli hänen mielestään liian iso. Narttu (joka kilpaili kai avoimessa tai valioissa) oli ROP, mutta ei sekään mielestäni mikään kauhean kevyt ollut. Todella kaunis kuitenkin ja antaisi kyllä ROPin.

Tässä vielä Mannisen Jonnan ottama kuva Myystä 9,5kk:n iässä:

Tässä Sulkalan Katjan kuvia toko/agipäivältä Längelmäeltä (neidillä ikää melkein 11kk):

Ollaan nyt käyty muutamassa mätsärissä harjoittelemassa Myyn kanssa ja aika kivasti on mennyt esiintyminen. Odotan kovasti virallisia näyttelyitä ja toivon, että esiitymisemme tästä vielä edistyy.



Kiireinen viikko

Viime viikolla olimme kovin kiireisiä erilaisten harrastustemme kanssa. Kiireet alkoivat keskiviikosta, kun kävimme Myyn kanssa itsenäisesti treenaamassa agilityä Takkulassa. Otin hieman hyppy-putki-hyppy-yhdistelmää ja hyppytekniikkatreenejä. Hienosti meni ja neiti pystyi hyvin keskittymään omaan tekemiseensä.

Torstaina oli Roopen agilitytreenit, jotka meinasivat ihan mennä penkin alle. Ohjauksessa en osaa edelleenkään kunnolla hahmottaa ajoitusta. Välillä olen liian edellä, välillä liian jäljessä. Kaikesta huolimatta Roope on ilmoitettu 24.2 Tamskin kisoihin kahdelle radalle. Josko ajoitukset osuisivat nappiin ;) Myy sai tehdä Roopen agilitytreeneissä ensin omaa hyppyharjoitustaan ja lopuksi vielä vähän tokoa.

Perjantai oli Myyllä tokopäivä. Harjoittelimme hihnassa nätisti kulkemista, sivulle tuloa, muutamaa seuraamisaskelta ja pyysimme vinkkejä noutoon. Motivaatio tokoa kohtaan kasvaa ja minua harmittaa jo nyt kovasti, että ensi viikolla meillä on taas uusi kouluttaja. Pari edellistä kertaa meitä on koutsannut Rantasen Sanna ja hänen motivointinsa on taas saanut minuun tokoinnon istutettua.

Lauantaina käytiin Myyn sisarusten kanssa kaupunkikävelyllä. Patsaat ihmetyttivät Myytä taas kovasti, mutta eiköhän se tästä, kun ahkerasti niitä patsaita käydään pällistelemässä. Lopuksi käytiin vielä koirapuistossa leikkimässä. Mirkku ja Jonna molemmat napsivat kakaroista kuvia ja tässäpä teille niitä ihailtavaksi:



Myy ja Nova (c) Jonna Manninen

Nova ja Myy (c) Jonna Manninen



Nova, Lova ja Myy (c) Jonna Manninen

Myy 9,5 kk (c) Jonna Manninen

Myy 9,5kk (c) Mirkku Huhtala

Ja vielä viikon viimeiseksi sunnuntaina kävimme Lentävänniemessä japsilenkillä. Mukana meiltä Roope ja Myy. Alla kuva iloisesta japsilenkkiporukasta:

(c) Nea Neva

Haaste

Kiitos Mirkku! Mun piti tehdä koulujuttuja, mutta alankin väsätä tätä haastetta...

11 ASIAA KIRJOITTAJASTA

Säännöt:

kerro 11 asiaa itsestäsi

vastaa haastajan 11 kysymykseen

keksi uudet 11 kysymystä

haasta 11 bloggaajaa

kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

"Kerro 11 asiaa itsestäsi"

1) Olen syntynyt Sodankylässä ja asunut siellä ensimmäiset 10 vuottani.

2) Olen tanhunnut teininä 4,5 vuotta ja tykkäsin kovasti.

3) Perheelläni on melkein aina ollut lemmikkejä: koiria, kissoja, lintuja, hamstereita, marsuja, frettejä, kaneja, kotiloita, kaloja ja chinchilloja.

4) Muutin 17-vuotiaana asumaan yksin.

5) Olen ollut todennäköisesti edellisessä elämässäni unikeko (siis se eläin). Rakastan nukkumista ja voisin nukkua vaikka 15 tuntia. Lopun aikaa vuorokaudesta voisinkin maata ja lukea kirjoja. 

6) En ole koskaan yli 15-vuotiaana pitänyt 4 viikon kesälomaa. Olen aina kouluaikana ollut kesät töissä tai vaihtanut työpaikkaa niin, etten ole saanut täysiä lomia. Toki olen kaksi kesää ollut äitiyslomalla/vanhempainvapaalla, mutta en laske tätä nyt kesälomaksi ;)

7) Olen toiminut Suomen eläiinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluneuvojana 5 vuotta ja ollut perustamassa/aktiivisena jäsenenä Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä.

8) Toivoisin, että lapsistani tulisi myös yhtä eläinrakkaita kuin itse olen.

9) Olen kaikesta touhusta huolimatta hirveän laiska ihminen.

10) Olen asunut miehen työn vuoksi 5kk Berliinissä. En kauheasti nauttinut silloin ajastani siellä, mutta nykyään osaan muistella sitä lämmöllä.

11) Haluaisin oppia koko ajan kaikkea uutta.

"Vastaa haastajan 11 kysymykseen"

1) Miksi juuri tämä rotu ja tämä koira?

Olen agilitykisoissa seurannut bortsuja ja ihastunut rodun ulkomuotoon. Tykkään rodussa myös sen monipuolisuudesta ja mahdollisuudesta harrastaa eri lajeja sen kanssa. Ennen Myytä olin jo katsellut pentua kahdelta kasvattajalta, mutta valitettavasti näille kasvattajille ei syntynyt pentuja. Sattumalta ennen Myyn emän astutusta otin yhteyttä Myyn kasvattajaan. Minulle piti tulla alkujaan urospentu, mutta koska pentueeseen syntyi vain narttuja päätin ottaa sellaisen. Pentueesta kasvattaja valitsi minulle sopivimmaksi Myyn.

2) Mikä tai mitä on ropsu/kropsu?

Eikös kropsu ole jotain syötävää? Sellasta ällöä verijuttua? Eiku ne taisikin olla mykyjä...

3) Suurin haaveesi?

Tällä hetkellä ei ole kauheasti erikoisia haaveita. Kunhan saisi elää terveellisenä.

4) Lempiohjelmasi lapsena?

En muista. Oisko joku Nalle Luppakorva tms... En vissiin ihan hirveästi lapsena katsellut telkkaria.

5) Mikä asia/ihminen/tapahtuma tms. on eniten vaikuttanut elämääsi, ja miksi?

Todennäköisesti vanhempien ero ja muutto Ylöjärvelle vuonna 1994. Olen aika usein miettinyt mitä minusta olisi tullut, jos vanhempani asuisivat yhdessä vielä ja me asuisimme lapissa.

6) Jos pitäisi valita yksi "lihalaji" (esim. kana/kala/nauta/possu...) jota syöt pelkästään lopun elämääsi toki lisukkeiden kanssa, mikä se olisi?

Varmaankin kana. Se on aika mieto eläin.

7) Mitä vihaat maailmassa kaikkein eniten?

Kaiken maailman pikkuöttiäisiä, jotka kesäsin pörrää ilmassa.

8) Töihin lähdössä, karsee räntäsade ja kaikkia ketuttaa. Jalkaisin, polkupyörällä, bussilla vai omalla autolla?

Omalla autolla tietenkin.

9) Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ja ennen kaikkea miksi?

Kana. Jumala loi kanan, joka sitten muni ekan munansa.

10) Miksi muumit laittavat uimahousut jalkaan/uimapuvun päälle mennessään uimaan, vaikka muuten ovat ilman vaatteita?

Jotta niillä ei menisi vettä sinne...

Äänestätkö?

Toki.

"Keksi uudet 11 kysymystä"

1) Mikä sinusta tulee isona?

2) Jos olisit eläin, mikä olisit ja miksi?

3) Oletko luovuttanut verta? Miksi olet/et ole?

4) Oletko koskaan joutunut onnettomuuteen?

5) Kuinka nopeasti kirjoitat tietokoneella (testaa, jos et tiedä: http://typera.tk)?

6) Seuraatko politiikkaa?

7) Mikä on inhottavin kokemus, jonka olet kokenut?

8) Mitä teet työksesi?

9) Luetko juorulehtiä (esim. seiska, hymy...)?

10) Missä asiassa olet omasta mielestäsi onnistunut erinomaisesti?

11) Jos saisit päättää, missä maassa haluaisit asua ja miksi?

"Haasta 11 bloggaajaa"

Kaisa ja Remu&Tip

Nea ja Timi

En kerta kaikkiaan keksi enempää haastettavia...

Kaverikoirailua

Pitkästä aikaa päästiin Roopen kanssa kaverikoiravierailulle. Kävimme Invalidiliiton Asumispalveluiden yksikössä Ritakadulla. Tämä on aivan ihana toimipiste, jossa on sekä vammaisia, että vanhuksia ja aina paljon silittelijöitä! Hyvillä mielin menimme tuolta suoraan agilitytreeneihin.

Agilityssä Roopen kanssa on niin ihana mennä! Ikä on tuonut varmuutta ja osaamista ja yhteistyömme on alkanut toimimaan hyvin. Olisin viime viikonloppuna osallistunut Tamskin kisoihin, mutta valitettavasti tuttavamme synttärijuhlat toisella paikkakunnalla sattui juuri sille viikonlopulle. Täytyy miettiä nyt uutta ajankohtaa (onneksi Tampereella on nyt keväällä hyvin kisoja). Toistaiseksi olemme siis pärjänneet ilman kortisonia. Nyt tosin siedätyshoito on loppunut eikä eläinlääkäriasema ole saanut toimitettua meille uutta, joten katsotaan kuinka pitkään tilanne jatkuu näin hyvänä... Soittelinkin jo toiselle eläinlääkäriasemalle ja harkitsen vaihtavani Roopen hoidon toiselle asemalle. Minua ärsyttää nykyisellä asemalla turha odottelu. Eläinlääkäri on aina tunnin myöhässä ja sen lisäksi täytyy odotella laskun valmistumista 15-30 minuuttia... Josko toisella asemalla saisi parempaa palvelua....

Myypsän kanssa tokotauko on jatkunut, mutta olen opettanut sille uusia temppuja. Viimeisimpiä on esineen oikealta tai vasemmalta kierto sekä ryömiminen. Oravaistuntaa olen kovasti yrittänyt opettaa, mutta en ole siihen vielä vinkki vitosta keksinyt, jolla sen saisi opetettua. Hommasin Myyn tullessa Toko ja temput-kirjan, josta voin tarvittaessa sitten katsoa lisää temppuja.

Agilityssä tuntui taas viime viikolla kiehuvan sekä mun että koiran päässä. Mua alkaa vituttaa ja kiehuttaa Myyn sählääminen ja Myy alkaa tietysti sähläämään sitten entistä enemmän... Toivoisin siis itselleni jostain lisää malttia... Yritimme viime viikolla siis tehdä ympyrän muotoista "rataa", jossa oli 4 hyppyä ja putki. Huomasi kyllä treenaavansa osaamattoman koiran kanssa, kun esteille piti viedä kunnolla ja etenemää ei ollut ollenkaan. Itsekin täytyy vaihtaa oma moodi toiseen, jotta osaa tuollaista pentulaista opettaa. Kaikesta huolimatta rakastan agilityä suuresti ja keskiviikon Myyn aksa sekä torstaina Roopen tunti, tuovat viikkoihin mielekkään harrastuksen.

Perjantaina yritetään Myyn kanssa taas saada tokosta jotain irti, kun pääsemme vihdoin ja viimein tuonne tokotreeneihin. Josko sieltä se into taas tarttuisi?

Sekalaisia fiiliksiä

Nyt mulla on tokomasis meneillään :( Agia jaksan harrastaa kyllä, mutta tokon suhteen on ihan mieli matalalla. Myy käyttäytyy suhteellisen hyvin tokotreeneissä eikä hirveästi hepuloi siellä, mutta ei kestä pitkiä treenejä, vaan kyllästyy nopeasti tehtävään. Harjoittelemallahan sitä kestoa saisi lisättyä, mutta ei ole fiilistä ollenkaan :( Koitetaan nyt jaksaa tämä kevät olla tuolla tavoitteellisesti treenavien ryhmässä ja saada motivaatiota. Lisäksi täytyisi ottaa lisää rauhoittumistreenejä. Sain viime tokotreeneissä vinkin opettaa Myylle joku alusta rauhoittumispaikaksi, jotta hänet voisi ohjata tarpeen mukaan sinne rauhoittumaan.

Agilityssä olemme viihtyneet Myyn kanssa kovasti. Viimeksi otettiin esteisiin jo matalat rimat käyttöön. Olemme säännöllisesti tehneet hyppytreeniharjoituksia ja niitä aiotaan jatkossakin tehdä. Viime kerralla otettiin etäisyyden arviointia neljällä esteellä ja se meinasi tuottaa vähän harmaita hiuksia, mutta jatketaan treenejä. Muutamalla viime kerralla olemme harjoitelleet pussia sekä takaaleikkauksia. Pussi sujuu hienosti, takaaleikkauksissa täytyy tarkasti miettiä Myyn palkkaaminen, jotta se ei ehdollistu palkkaajaan tai minuun eikä palkka saisi aina olla odottamassakaan. Lisäksi täytyy taas alkaa palkkaamaan Myytä lähtöön jäämisestä. Myy saattaa joissakin tilanteissa kuumentua niin, ettei se malta istua maahan (eikä kuuntele käskyjäni ollenkaan). Näissä tilanteissa olen laittanut sen väkisin istumaan = väärin. Myy on paineistunut niistä tilanteista hieman. Täytynee siis yrittää saada se namin kanssa istumaan ja muutenkin alkaa antamaan namia enemmän treeneissä. Nyt olen palkannut sen vain lelulla ja unohtanut koko namit.

Roope jatkaa agilityssä tasaisen varmaa suoritustaan. Agilityliiton sivuilta on nyt katsottu agikisoja ja aiommekin startata helmi-maaliskuussa joissakin kisoissa.

Muuten meillä on kovin tasaista kotielämää. Lenkkeillään täällä meidän ihanissa maisemissa (mä niin rakastan asua täällä Kuljussa. Täältä löytyy ihania kävelyreittejä niin pitkään kuin vaan jaksaa kävellä). Myyllä on nyt viime päivinä ollut korvat hukassa eikä luoksetulokäskyä ole huomioitu. Enteileisikö se niitä juoksuja? Myyn sisaruksilla useammalla on jo juoksut alkaneetkin. Lisäksi meillä Roope on alkanut astumaan Myytä.

Lisäyksenä Myyn 9kk mitat ovat tasan samat kuin 8kk mitat eli korkeutta n. 48cm (viimeksi sain 48,5cm, nyt vain 48. Tarvisi mitata agihallilla oikealla korkeusmitalla) ja painoa 13,6kg. Minun pikkutyttö < 3

Syttyminen

Keskiviikkona Myyn agilitytreenien jälkeen aloin miettimään koiran syttymistä. Myy on selvästikin syttynyt agilitylle. Se rakastaa lajia kovasti ja tekee mielellään. Palkkautuu jo pelkästään sillä, että pääsee menemään esteitä. Mikään muu laji ei ole vielä saanut samanlaista reaktiota aikaan. Mietiskelin myös, että mikä saa useat koirat syttymään juuri agilityyn? Lampaille Myy ei vielä syttynyt viime syksyn aikana, mutta kokeillaan sitä lajia sitten taas toukokuussa, josko talven aikana olisi jotain tapahtunut. Tokoakin tekee mielellään, mutta se samanlainen polte, kuin agilityssä on, puuttuu. Toisaalta tokoa on paljon helpompi harrastaa, kun koira on rauhallisempi. Agilityssä saakin olla virtaa ja revittelyä. Myy kyllä rakastaa kovasti kaikkea mitä sen kanssa vaan jaksaa touhuta. Se mm. yksi siivouspäivä kulki koko ajan mun perässä ja katsoi mitä mä siivoan. Sängyn alta tyttöjen leluja kaivaessa se tuli viereen ja tarkasti jokaisen lelun, jonka sieltä löysin. Ja kaikki asiat tehdään aina häntä heiluen. Tätä mä rakastan bortsuissa, tuo iloinen hännänheilutus ja tekemisen ilo.

Minulla on kaksi lempivideota bordercolliesta. Näistä videoista välittyy se tekemisen ilo ja hännän heilutus, joita rakastan. Ensimmäinen on Myyn kasvattajan Marjon kuvaama tilanne, jossa pentue saa etsiä ruokaansa nurmikolta (löytyy pentueen blogista: http://amazeme2.blogspot.fi/ En saa linkitettyä suoraa linkkiä) ja toinen on Myyn siskosta Novasta kuvattu jälkivideo (näitä videoita voit käydä katsomassa Novan omasta blogista: http://iitunova.blogspot.fi/).

Ja jos sitten muutama sana harrastuksista. Myyn kanssa on jatkettu agilityssä kontakteja ja hyppyjä. Uutena otettiin viimeksi pussia ja se sujui melko mallikkaasti. Itsellänikin on kovasti intoa tuon koiran kanssa tekemiseen. Tokossa päästiin treenaamaan kisoihin tähtäävään ryhmään ja tänään on ensimmäinen tuntimme. Ensimmäinen ulkomaan näyttely on nyt päätetty ja ajattelimme suunnata sen Ruotsin suuntaan. Emme sieltä voi mitään vastaanottaa, mutta otamme tämän näyttelyn ihan uutena kokemuksena laivamatkoineen päivineen :)

Roopen kanssa menee agitreeneissä aivan mielettömän hienosti. Se on taitava ja osaava poika. Niinpä päätin alkaa katsomaan ihan virallisia kisoja. Nyt kun viimeiset dopingit ovat poistuneet, niin voisimme ottaa muutamia startteja.

 

 

Ammuskelua, agilityä ja kaupungilla kiertelyä

Parin viikon aikana olemme ehtineet tehdä vaikka mitä. Olemme treenanneet agilityä kolmena päivänä ja edistyneet siinä jo kovasti! Ollaan Myyn kanssa otettu hyppysuoria erilaisilla tavoilla palkaten. Ollaan alettu ottamaan nyt hyppykaarroksia ja ne ovat edistyneet hienosti. Samoin paikallaan pysyminen lähdössä on hieno! Ja muutenkin Myy on rauhoittunut agilityn saralla kovasti. Edelleen sillä välillä menee lujaa, mutta esim. lähdössä odottaa jo hiljaa lähtölupaa. Hyppyjen lisäksi ollaan otettu vähän putkea ja alettu treenaamaan kontakteja. Kontaktit haluan ehdottomasti varmoiksi ja olenkin alkanut niitä treenaamaan käänteisessä järjestyksessä. Tällä hetkellä treenaillaan kovasti pysyvyyttä erilaisilla häiriötreeneillä.

27.12 kävin kaverillani lenkkeilemässä ja samalla kaverin mies ampui meille muutamia laukauksia. Aluksi otettiin todella hiljainen ampuminen ja lisättiin sitten voimakkuutta. Myy reagoi kyllä laukauksiin ja irrotti lelustaan otteen, mutta jatkoi heti leikkiä, kun houkuttelin sitä mukaan. Ei perääntynyt tai muutenkaan tuntunut olevan peloissaan. Tästä on hyvä jatkaa ammuskelutreenejä :) Uutena vuotenakaan ei reagoinut juurikaan paukkuihin. Alkuun maatessaan nosti kovien paukkujen aikana päätään ja ihmetteli mistä ääni tuli, mutta loppuillasta ei reagoinut enää mitenkään. Ja tasan klo 24 alettiin sitten koko jengillä nukkumaan.

Tänään sitten vihdoin ja viimein päästiin toteuttaan pitkään suunnittelemani juna-Tampere-reissu. Antti vei minut, Myyn ja Emilian Lempäälän rautatieasemalle ja siitä sitten matkattiin Tampereelle. Myy käyttäytyi junassa tosi kauniisti. Istui vieressäni ja ihmetteli matkaa. Pikkasen meinasi loppumatkasta jännittää ja Myy alkoi vähän piipittämään. Sama piipitys jatkui myös  kaupungilla kävellessä. Kuitenkin Myy käveli kokoajan reippaasti eikä perääntynyt, laittanut häntää jalkojen väliin tms... Hämeensillan isot patsaat olivat kovin epäilyttäviä ja ne piti haukkua mennen tullen. Käveltiin ensimmäisenä Koirakahvila Vainuun (www.koirakahvilavainu.fi) kahville, mehulle ja herkuille. Myylle tietysti ostettiin oma iso keksi, jota oli hyvä lattialla mutustaa. Kahvilasta käveltiin sitten nukkekotiostoksille ja Antti tuli meitä sieltä hakemaan autolla kotiin. Täytyy kyllä jatkossakin ottaa noita kaupunkipäiviä ja kulkea siellä mm. bussilla. Siihen nähden, että Myy on elänyt täällä maalla emmekä ole juurikaan vilkkailla paikoilla käynyt, olen erittäin tyytyväinen sen käytökseen! Niin reipas pieni reissulainen!

Myy-murulainen 8 kk