Naksuttelua

Olen aloittanut Myylle naksuttelun jo heti sen kotiuduttua. Muille koirille en ole naksutellut ollenkaan - tai siis Macyn kanssa käytiin alkeiskurssilla muutama tunti vuonna 2003 ;) Kotona olen lueskellut Karen Pyronin kirjoittamaa Koira ja Delfiini-kirjaa, joka kertoo naksutinkoulutuksesta. Se antaa hyviä vinkkejä naksutinkoulutuksen aloittamiseen ja siinä etenemiseen.

Aloitin naksuttelun harjoittamisen totuttamalla Myyn siihen, että naksaus tarkoittaa namia. Naksautin naksutinta ja tiputin namin ruokakuppiin. Tätä tein muutaman ensimmäisen päivän. Kun huomasin, että Myy odotti naksautuksen jälkeen namia aloin pyytämään siltä "oikeita" tehtäviä.

Tällä hetkellä Myy osaa/harjoittelee:

- Istu

- Maahan

- Sivulle

- Koske (koskettaa kuonolla mun kättä tai targettia)

- Pujottele (pujottelee jalkojen välissä kahdeksikkoa)

- Katse kontakti (myös tätä olemme treenanneet naksulla)

- Hampaat (koira antaa tutkia hampaat - erinomainen käsky esim. näyttelyitä ajatellen - koira tietää mitä tuomari tulee tekemään)

Olen ottanut uusia käskyjä maltillisesti mukaan, jotta koira ei mene ihan sekaisin. Lähes päivittäin naksuttelemme todella lyhyitä aikoja (2-10min) ja joskus useamman kerran päivässä. Naksuttimen voisi helposti ottaa myös arkielämän tilanteisiin mukaan, jossa koira tekee, kuten siltä pyydetään. Yleensä minulla naksutin unohtuu kotiin, mutta siskojen näyttelytreeneissä naksuttelin Myylle oikein seisomisesta. Täytyy yrittää pitää naksutin nyt taskussa mukana.

Yritän päästä Tommy Wirenin naksutinkurssille - toivottavasti saan sieltä paikan, sillä sieltä tulee varmasti todella hyviä vinkkejä koulutusta varten!

Ja näistä iloisista naksu-uutisista ei niin iloisiin uutisiin. Löysin maanantaina sattumalta Macyä rapsuttaessani sen vasemmasta kyljestä n. 2 cm x 6cm kokoisen patin. Sormiini se ei tuntunut rasvapatilta, mutta toivottavasti eläinlääkärissä se paljastuu joksikin harmittomaksi vain. Lääkäriin menemme perjantaina.

Rikke-raggari oli viikonloppuna Katin ja Mikon kanssa mökillä ollessaan juossut vasemman etujalkansa kannuskynnen solmuun. Kati yritti maanantaina saada sille lääkäriaikaa, mutta kaikki lääkärit olivat niin täynnä, että aika olisi ollut vasta keskiviikkona. Mä sitten soitin Eläinystäväsilääkärille, jonne olimme maanantaina Roopen kanssa menossa hakemaan siedätyshoitopistosta, ja täältä saimme ylimääräisen ajan. Onneksi, sillä maanantaina Rikke ei enää ollut kunnolla suostunut kävelemään jalalla ja oli todella apaattinen. Kannuskynsi poistettiin ja Rikke sai kipulääkettä+antibioottikuurin. Nyt on taas pilkettä silmäkulmassa ja meno vauhdikasta.